Tekstiilit kiertoon: mpankki.fi
Tänään julkistettiin uusi Mahdoton-yhteisö, jonka päämääränä on pienentää jätteeksi joutuvan materiaalin määrää.
“Ideoiden jakamisen, jalostamisen sekä vuoropuhelun kautta ylijäämämateriaaleille löydetään uusia ja yllättäviä käyttötarkoituksia. Tässä yhteisössä jokainen on tasaveroinen uuden materiaalitehokkaan maailman löytöretkeilijä ja uudisrakentaja.
Suomessa syntyy jätettä vuosittain noin 96 miljoonaa tonnia eli 96 miljardia kiloa! Tästä määrästä kotitalouksien jätteet (3 milj. tn) ovat vain n. 3%. Loput jätteistä (97%) syntyvät eri tyyppisten teollisten toimintojen seurauksena. Mahdoton-yhteisön tavoitteena on vaikuttaa juuri tämän osuuden pienemiseen. Jokainen kilo, joka ei päädy enää jätteeksi, säästää tulevien sukupolvien resurssivarantoja.”
Mahdoton-yhteisö on tehnyt jo erittäin hyvän konkreettisen askeleen materiaalien kierrätykseen isommassa mittakaavassa luomalla Materiaalipankin, jonka kautta yritykset voivat myydä, ostaa ja etsiä ylijäämämateriaaleja. Myytävät ja ostettavat materiaalit voivat olla lähes mitä vaan, mutta palvelusta löytyy jo myös tekstiilejä: mm. Globe Hopen vintage-kangasta, Vuorelman tekstiilejä ja myös omalta yritykseltäni tarpeettomaksi jääneitä kankaita.
Materiaalipankin löydät osoitteesta: www.mpankki.fi
Marimekko sulkee kaksi tehdasta Suomessa
Marimekko ilmoitti juuri sulkevansa kaksi tehdastaan yt-neuvotteluiden lopputuloksena, kertoo Helsingin Sanomat. Kyseessä on ompelimo Kiteellä ja laukkutehdas Sulkavalla. Näin ollen jäljelle jää vain yksi oma tuotantolaitos, Helsingissä sijaitseva kangaspaino. Vielä yhtiö ei ole päättänyt, siirtyykö tuotanto ulkomaille vai jääkö se suomalaisille alihankkijoille.
Kuva: Marimekko
Marimekko, kuten monet muutkin yritykset ovat ponniskelleet talousvaikeuksien kanssa: todella monella suomalaisilla vaateyrityksillä on meneillään yt-neuvottelut. Tosin kaikilla firmoilla ei sinällään ole ollut tappiollinen tulos vaan voitot ovat olleet pienempiä, mutta jo pelkästään tämä on saanut firmat kiristämään kukkaron nyörejään.
Marimekon talouslukuja pääsee katsomaan heidän nettisivuiltaan. Vuoden 2012 tilikauden tulos oli 1,1 miljoonaa, mutta toki verrattuna vuoden 2011 tulokseen (2,8 miljoonaa) on edellisvuosi kartuttanut vähemmän voittoja.
Enää todella harvalla suomalaisyrityksellä on tekstiilituotantoa Suomessa, sillä hintakilpailu ja kustannusten nousu on ajanut firman siirtämään tuotantonsa ulkomaille. Marimekolle tosin ilmeisesti jää edelleen tuotantoa Suomeen, muttei enää omien tuotantolaitosten kautta vaan alihankintana.
Vielä vuonna 2009 Marimekon Ihamuotila vakuutti Arvopaperin haastattelussa (13.08.2009), että kaikki kolme jäljellä olevaa tuotantopaikkaa säilyvät Suomessa. Myös silloin oli käynnissä YT-neuvottelut, joista artikkelissa kerrotaan: “Neuvotteluilla Marimekko haluaa myös taata sen, että tuotanto pysyy edelleen Suomessa. Ihamuotila vakuuttaakin, että kaikki kolme tuotantopaikkaa pysyvät pystyssä yt:stä huolimatta.”
Kuvakaappaus: Arvopaperi (julkaistu 13.08.2009)
Viime vuosien aikana Marimekko on selkeästi tehnyt uusia linjanvetoja: he ovat tehneet suuria satsauksia uusiin omiin myymälöihin varsinkin ulkomaille ja myös panosteneet uusiin tuotelinjoihin. Tosin Marimekon sivuilla kerrotaan edelleen, että kolme omaa tuotantolaitosta ovat yritykselle erittäin tärkeitä:
“Marimekolla on kolme omaa tuotantolaitosta, jotka kaikki sijaitsevat Suomessa: kangaspaino Helsingissä, ompelimo Kiteellä ja laukkutehdas Sulkavalla. Kannattavan oman valmistuksen ylläpitäminen Suomessa on Marimekolle merkittävä kilpailutekijä. Omalla tuotannolla on myös erittäin tärkeä rooli tuotekehityksessä.”
Harmillista, että yritys ei enää kokenut oman tuotannon säilyttämistä tärkeäksi tuotekehityksen kannalta. Yllämainitussa tekstissä tärkeäksi sanaksi taitaa nousta kannattavuus: “Kannattavan oman valmistuksen ylläpitäminen Suomessa on Marimekolle merkittävä kilpailutekijä.” Ilmeisesti tehtaat eivät olleet enää kannattavia, joten niiden säilyttäminen ei enää ollut riittävän tärkeää.
Kuvakaappaus: Marimekon nettisivut 16.5.2013
Suomalainen vaatetuotanto on näinä päivinä pahoissa ongelmissa: suurinosa isommista tuotantopaikoista on lopettanut toimintansa yritysten siirtäessä tuotantoa ulkomaille. Ja vaikka tuotantoa haluaisikin pitää Suomessa, alkaa olla hankalaa löytää pidempää sarjaa tekeviä tehtaita. Tämän lisäksi tuotantohinnat nousevat vuosi vuodelta, joten helppoa ei ole tuottaa kohtuuhintaisia vaatteita kotimaassa. Pian myös katkeaa ammattitaidon ketju, jos vuosikymmenien tietotaito ja osaaminen tehdasvalmistuksesta ei jatku uusille sukupolville edellisten jäädessä eläkkeelle. Entä löytyykö edes nuorista suomalaisista enää uusia innokkaita työntekijöitä linjatyöhön?
//Edit 17.5.2013: Toisin kuin alunperin otsikossa kerrottiin, Marimekko ei välttämättä siirrä omien sulkeutuvien tehtaiden tuotantoa ulkomaille. Helsingin Sanomat kirjoittaa: “Marimekon mukaan valmistus ei välttämättä siirry ulkomaille, vaan se voi myös jäädä suomalaisille alihankkijoille.”
Crocsit paranee polttamalla?
Crocs-kengät ihastuttavat ja vihastuttavat. Toiset sanovat niitä maailman mukavimmiksi kengiksi, toiset maailman rumimmiksi. Nyt ei kuitenkaan puututa ulkomuotoon, vaan ihan muihin seikkoihin.
Ekokem tiedotti juuri kampanjastaan Crocsin kanssa, jonka tarkoituksena on hyödyntää Crosien polttamisesta vapautuva energia:
Croslite™-materiaali sopii hyvin polttamiseen, sillä se vastaa energiasisällöltään lähes öljyä. Kenkien poltosta syntyneellä energialla tuotetaan kaukolämpöä Riihimäen ja Hyvinkään alueelle sekä sähköä lähialueen verkkoon. Tavallinen energiansäästölamppu palaa yhden Crocs-kenkäparin energialla yli kaksi viikkoa yhteen menoon, kuvailee Ekokemin viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden päällikkö Auli Westerholm.
Kuva: www.crocs.com
Crocsit valmistetaan yrityksen patentoimasta Croslite™-materiaalista. Aivan helposti ei voi saada selville, mitä tämä materiaali tarkalleen ottaen on, sillä heidän sivuillaankin avataan asiaa näin: “CrosliteTM on patentoitu Closed Cell Resin (PCCR) -materiaali, joka EI ole muovia EIKÄ kumia. CrosliteTM PCCR on umpisoluinen ja hajuja eliminoiva materiaali. Se on ainutlaatuinen iskuja vaimentava hartsipitoinen materiaali, joka on kehitetty maksimoimaan iskunvaimennus.” (Lähde: www.crocs.fi)
Se ei ole siis muovia, mutta kuitenkin öljypohjainen materiaali eli se ei maadu. Näin ollen on aina parempi, jos vanhoja Crocseja pystytään kierrättämään jollain tapaa, jotta ne eivät joudu kaatopaikalle. Tiedossa ei ole, voisiko materiaalia kierrättää sellaisenaan uusien Crocsien materiaaliksi – samaan tapaan kuin vaikka juomapulloja kierrätetyksi polyesteriksi. Ainakaan vielä kierrätettyjä Crocseja ei ole olemassa.
Crocsien polttaminen on siinä mielessä ekoteko, että siinä saadaan energiaa tuotteesta, joka muuten joutaisi kaatopaikalle, eikä maatuisi. Mutta pystyykö tällä hyvittämään kenkien tuotannon aiheuttaman ympäristökuormituksen? Entä saako tämä kuluttajat ostamaan Crocseja entistä enemmän, kun ajatellaan niille olevan hyvä “loppusijoituspaikka”? Tähän ainakin ohjataan, sillä palautetuista kengistä saa viiden euron lahjakortin uusien Crocsien ostamiseen.
Kevyiden Crocsien valmistus on siinä mielessä ympäristöystävällinen, että yhdet kenkäparit pystyy tuottamaan tehokkaasti minimaalisella materiaalimäärällä. Tehokkaan tuotannon takia Crocseja voidaan myydä hyvin halpaan hintaan. Tämä taas saa ihmisiä ostamaan tuotetta enemmän – ja myös heittämään ne pois heppoisin perustein. Oma lukunsa on feikki-Crocsit, joita saa ostaa lähes ilmaiseksi, eikä tuotannosta, materiaalista tai tuotteen laadusta ole tietoa.
Crocsin klassikkomallit tehdään vain yhdestä materiaalista (kantapään lenkin kiinnitystä lukuunottamatta) ilman kiinnitysaineita, joten ne on paljon helpommin kierrätettävissä kuin perinteinen kenkä. Näin ollen jos niiden materiaalia voisi kierrättää uusien Crocsien materiaaliksi, niitä voisi jopa kutsua ekologisiksi.
Mitä muuta tiedämme näiden muovikenkien valmistuksesta? Heidän nettisivullaan tuotantopaikat eivät taida olla aivan ajantasalla, sillä suomenkielisillä sivuilla kerrotaan kenkiä valmistettavan Kiinassa, Italiassa ja Bosniassa, kun taas englanninkielisillä sivuilla kerrotaan valmistusmaiksi Kiina, Italia, Meksiko, Vietnam, Intia ja Bosnia.
Muuta tietoa valmistuksesta tai ympäristöystävällisyydestä ei heidän nettisivuiltaan löydy, paitsi lyhyt ja ytimekäs vastuullisuusraportti.
Kuva: www.crocs.com
Heidän tuotannollaan ei ilmeisesti ole ulkopuolista auditointia, sillä raportissa kerrotaan, että tehtaat auditoinaan, jotta ne täyttävät Crocsin itse laatiman Supplier Code of Conduct -ohjenuoran. Eli ulkopuolisen tahon valvontaa tai ulkopuolista sertifiointia eettisyyden vahvistamiseksi ei ilmeisesti ole.
Crocs tekee myös hyväntekeväisyystyötä lahjoittamalla kenkiä vähävaraisille Crocs cares -ohjelman kautta.
Ympäristöasioissa puhutaan pääosin pakkausmateriaaleista. He ovat pystyneet vähentämään huomattaman määrän kaatopaikalle päätyvän pakkausjätteen määrää. Crocsin myyntivoluumilla tästä tulee jo merkittävä parannus. He myös pyrkivät vähentämään kenkien tuotannossa syntyvän jätteen määrää ja pyrkivät tulevaisuudessa käyttämään enemmän kierrätettyjä materiaaleja. Ehkä siis tulevaisuudessa Croseista tulee ekot, ken tietää.
Läpinäkyvyys – uhka vai mahdollisuus
Kaupan liitto kertoi viime vuoden puolella nettisivuillaan, että Euroopan komissio vetää pois ehdotuksensa pakollisesta vaatteen alkuperämaamerkinnästä. Kirjoitin ehdotuksesta ja siitä, että Muotikaupan liitto vastusti pakollista merkintää vuoden 2011 alussa. Asia on ollut siis vireillä jo muutaman vuoden ajan, mutta nyt se on kuopattu.
Päätöstä perustellaan sillä, että Euroopan neuvostossa ei päästy asiasta yhteisymmärrykseen. Kaupan liitto kertoo sivuillaan, että komission “päätökseen vaikutti myös muutokset WTO-sääntöjen tulkinnassa, joiden mukaan esitys on jäänyt globaalissa kilpailuympäristössä ajastaan jälkeen”.
Kaupan liitto yhdessä monien muiden eurooppalaisten toimialaliittojen kanssa vastustaa edelleen merkintäpakkoa. “Kaupan liiton perusteena tähän on se, että pakko aiheuttaisi vain lisäkustannuksia, jotka siirtyvät lopulta kuluttajien maksettavaksi”, kerrotaan liiton sivuilla.
Toki on totta, että pakko aiheuttaisi lisäkustannuksia, mutta pyrkimys aina alempaan ja alempaan hintaan on joka tapauksessa niin kestämättömällä pohjalla, että kustannusten nousu ja näin ollen vaatteen hintojen nousu olisi vain hyvä, jos se takaisi vastuullisemman tuotannon. Mutta niin se vaan on, että raha ratkaisee.
Kuva: Honest by
Toivottavasti yhä useampi vaateyritys ymmärtää tuotannon läpinäkyvyyden positiiviset puolet ja alkaa vapaaehtoisesti avaamaan tuotantoketjuaan. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä hollantilaisen Bruno Pietersin perustama Honest by, joka sanoo olevansa “maailman ensimmäinen 100% läpinäkyvä yritys”. Ja tätä faktaa tukee heidän nettisivunsa, joilla kerrotaan äärimmäisen tarkasti jokaisen tuotteen eri tuotantovaiheet ja käytetyt materiaalit sekä niiden alkuperä. Muita läpinäkyvyydelle omistautuneita vaateyrityksiä on mm. Rapanui ja Patagonia.
Kuva: Rapanui
Samaa läpinäkyvyyden periaatetta haluan toteuttaa myös Nurmi-vaatemerkin kohdalla. Näen tuotantoketjun avoimuuden vain ja ainoastaan positiivisena asiana. Toki se tuo lisähaasteita jo ennestään vaativaan vaatteiden tuotantoon, sillä tietojen keräämiseen joutuu käyttämään paljon aikaa ja vaivaa. Ja aina ei onnista, niinkuin sain todeta selvitellessäni digipainetun kankaan (kuvissa alla) tuotantoprosessia, josta kerron enemmän Nurmi-blogin puolella.
Olin löytänyt erittäin hyvältä vaikuttaneita luomupuuvilla- ja luomupellavakankaita saksalaiselta digipainatukseen erikoistuneelta firmalta. Materiaalit olivat hyviä ja painatus laadukasta, mutta en ikinä saanut selville materiaalien alkuperää, joten minun täytyi jättää nämä materiaalit kokonaan tuotannosta pois.
Kuvat: Nurmi / Antti Ahtiluoto
Jos näinkään pienestä asiasta kuin alkuperämaamerkinnästä ei päästy yhteisymmärrykseen, niin miten EU-tasolla voisi mennä läpi laajemmat vaateteollisuuden vastuullisuutta parantavat määräykset? Tämän ehdotuksen kumoaminen ei anna kovin toiveikasta kuvaa tulevaisuudesta, sillä asioiden pitäisi muuttua isolla kädellä, jotta saisimme vaatetuotannon vastuullisemmille raiteille.
Vielä ei kuitenkaan kannata menettää toivoa, sillä monet uudet vaatemerkit ymmärtävät avoimuuden merkityksen. On kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että isot merkit tulevat mukaan laajassa mittakaavassa. Jollei lainsäätäjät pysty tekemään asialle mitään, pitänee kuluttajien ryhtyä toimiin. Vaikkei asia saisikaan olla vain kuluttajien harteilla, olisi se tärkeä signaali isoille vaateyrityksille, jos kuluttajat oikeasti alkaisivat vaatimaan tietoa vaatteiden alkuperästä.
Source Brand Preview
Tänään ja huomenna (30.-31.1.2013) järjestetään SOURCE Brand Preview -verkkotapahtuma, joka esittelee vastuullisia vaate- ja asustemerkkejä eri puolilta maailmaa ja yhdistää näitä merkkejä jälleenmyyjien ja median kanssa.
Tapahtuman järjestää brittiläinen Ethical Fashion Forum, joka on yksi tunnetuimmista organisaatioista, jotka edistävät vastuullista vaateteollisuutta. Tarkemman ohjelman ja kaikki osallistujat löydät täältä.
Tapahtuma osoittaa, kuinka todella paljon maailmalla on jo erittäin mielenkiitoisia vastuullisia vaatemerkkejä. Seuraavassa muutama poiminta laajasta tarjonnasta:
Oma Nurmi-merkkini (kuva alla) esitellään kahdessa eri kategoriassa: Vakiintuneet brändit ja Miesten vaatteet.
Kuva: Antti Ahtiluoto
Kuva: Ananda Pascual
Islantilainen 8045:
Kuva: 8045
Kowtow Uudesta-Seelannista:
Kuva: Kowtow
Design Forum Shop Doing Good
Design Forum Shopin joulun 2012 kampanja Doing Good esittelee vastuullista designia monelta eri osa-alueelta.
“Hyvä muotoilu parantaa elämän laatua, olipa kyse käyttäjästä tai tuotteen tekijästä. Ekologisesti ja eettisesti kestävä muotoilu on tulevaisuuden muotoilua. Se on myös liiketoiminnallisesti kannattavaa. Kun korkeatasoinen ja kestävä muotoilu yhdistyvät, maailma tulee taas hiukan paremmaksi. Pienilläkin valinnoilla on merkitystä.”
Kampanjassa on mukana yhdeksän suomalaista designyritystä: Costo, Homecrafts, Mifuko, Mum’s, Nurmi, Poola Kataryna, Saana ja Olli, Sokeva-Käsityö ja Tikau. Katutasossa shop-in-shopeissa myytävänä yritysten tuotteita ja alakerran näyttelytilassa voi tutustua tarkemmin näiden yritysten toimintaan.
Avoinna: 15.11.2012–15.01.2013
Osoite: Design Forum, Erottajankatu 7, Helsinki
Muotia voi tehdä ilman myrkkyjä
Greenpeace julkaise eilen raportin nimeltä Toxic Threads: The Big Fashion Stich-up, jossa se tutki kahdenkymmenen tunnetun vaatemerkin tuotteita ja löysi niistä haitallisia kemikaalijäämiä. Tässä muutama esimerkki tuloksista: 63 prosentissa tutkituista 141 tuotteista löytyi nonyylifenolietoksylaatteja, jotka hajotessaan muodostavat hormoneja häiritseviä kemikaaleja. 31 tuotteessa oli plastisol-painatus, joista jokaisesta löytyi phtalaatteja. Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan Greenpeacin sivuilta.
Greenpeace on aloittanut kampanjoinnin saadakseen teollisuuden lopettamaan vaarallisten, hormoneja häiritsevien kemikaalien käytön, jotka ovat haitallisia niin ympäristölle kuin ihmisillekin.
Jo monet isot vaatebrändit (kuten Nike, Adidas, Puma, H&M, Marks & Spencer, C&A ja Li-Ning) ovat jo sitoutuneet poistamaan nämä haitalliset kemikaalit tuotteistaan ja tuotannostaan vuoteen 2020 mennessä, mutta vielä on tehtävää. Esimerkiksi Zara ei ole tätä sitoutumista tehnyt. Tämän takia Greenpeace toivoo aupua painostamaan Zaraa putsaamaan tuotantoaan. Kampanjaan voi osallistua täällä.
“Greenpeace testasi Zaran vaatteita ja löysi jälkiä vaarallisista kemikaaleista. Testauksissa löydettiin muun muassa atsoväriaineita, jotka hajotessaan saattavat muodostaa syöpää aiheuttavia amiineja. Vaadi Zaraa sitoutumaan Detox-vaatimuksiin ja poistamaan vaaralliset kemikaalit tuotteistaan ja tuotannostaan!”
// EDIT 29.11.2012 – Kuluttajien ja Greenpeacen painostus onnistui: Zara on ilmoittanut sitoutuvansa myrkkyjen poistamiseen tuotteistaan. Kahdeksan päivän aikana 316 000 ihmistä vetosi myrkyttömien vaatteiden puolesta. Lisää Taloussanomista.
Vaateteollisuuden kauneusihanteet
Tyyliblogien maailmassa on hyvää vauhtia leviämässä Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran (kuvassa) heittämä haaste, jossa blogaaja kuvaa itsensä luonnollisena, vailla meikin häivää. Tempauksella haluataan kyseenalaistaa blogimaailman – ja samalla koko muotimaailman – virheettömyyden tavoittelu ja vain tietyn kauneusihanteen salliminen.
Kuva: Tyyliä metsästämässä
Kuva: Pupulandia
Muotiteollisuuden kauneusihanteet kun ovat hyvää vauhtia saavuttamassa myös tyyliblogit: blogaajilta vaaditaan sileää ihoa, hoikkaa vartaloa ja kaiken puolin virheettömyyttä – tuli se sitten luonnostaan tai Photoshopin kautta.
Vaikka yleensä puhunkin vaateteollisuuden vastuullisuudesta tuotannon ja sen työntekijöiden kannalta, yhtälailla myös muotimaailman luomat kauneusihanteet liittyvät vaateteollisuuden vastuuttomuuteen. Ei kyse ole vain vaatteen materiaalien ja tuotannon ekologisuudesta ja eettisyydestä tai liikakulutuksesta, vaan myös niistä kauneusihanteista, joiden mukaan vaate näyttäisi hyvältä vain laihan, nuoren ja “virheettömän” mallin päällä.
Kuva: vogue.it
Vaikkei suoraa syy-seuraus-suhdetta heti myöntäisikään, johtuu varmasti monen naisen epävarmuus omaa vartaloa kohtaan niistä mielikuvista, joita muotiteollisuus ja mainonta luo meidän silmiemme eteen päivästä toiseen.
Olen halunnut Nurmi-merkin puitteissa tehdä osani sen eteen, että vaateteollisuutta saadaan vastuullisemmaksi myös tällä saralla. Seuraavassa muutama maistiainen Nurmen kevät / kesä 2013 -malliston kuvauksista, johon etsin kuvattavia tyyppejä ikään ja kokoon katsomatta.
Kuvat: Nurmi / Antti Ahtiluoto
Eettinen kuluttaminen vaateteollisuudessa -seminaari
Tänään tiistaina 13.11.2012 järjestetään Eduskunnan kansalaisinfossa seminaari, joka käsittelee vaatteiden eettistä kuluttamista. Tapahtuman järjestää kansanedustajat Jani Toivola ja Kristiina Salonen. Aiheesta juteltiin myös tämän aamun Huomenta Suomessa.
Kuva: www.katsomo.fi
Tiedätkö mistä vaatteesi tulevat? – Eettisen kuluttamisen aakkoset
Aika: 13.11.2012 klo 17.00–19.15
Paikka: Eduskunta, Pikkuparlamentin kansalaisinfo (Arkadiankatu 3, 00100 Helsinki), vapaa pääsy
Ohjelma:
klo 17:00 - Tervetuloa: kansanedustajat Jani Toivola (vihr.) ja Kristiina Salonen (sd.)
17:10 - Faktaa vaatetusteollisuudesta – Tiedätkö mitä löytyy vaatteittesi taustalta? (erityisasiantuntija Susanna Härkönen, ILO:n Better Work -ohjelma)
17:30 - Reilu kauppa eettisen kuluttamisen kentässä (toiminnanjohtaja Janne Sivonen, Reilun kaupan edistämisyhdistys)
17:45 - Globe Hope ja Kaino: Kaksi kotimaista tarinaa vaatteesta (toimitusjohtaja Seija Lukkala, Globe Hope ja yrittäjä Sanni Salonen, Kaino)
18:00 - Muna ja kana. Kuluttajien ja yritysten yhteispelin roolit kestävissä kulutusvalinnoissa (Head of Sustainability Jami Taipalinen, Viestintätoimisto Hill&Knowlton)
18:30 - Paneeli ja yleisökeskustelu & kommenttipuheenvuoro (kansalaisaktivisti ja kuntapäättäjä Sanna Marin)
19:15 - Tilaisuus päättyy
T-paidan tarina
Nettilehti Urban Times julkaisu havainnollistavan kuvasarjan T-paidan tarinasta ja sen valtaisista vaikutuksista ympäristöön:
Kuva: Urban Times
