Vihreät Vaatteet – Tietoa ekologisista ja eettisistä vaatteista

Kirjoitin syksyllä blogissani Joutsenmerkin kestokassin suunnittelukilpailusta, jossa tuomaristo valitsi voittajaksi suunnittelemani kassin. Nyt puoli vuotta myöhemmin uunituoreet kassit ovat saatavilla!

Glope Hope on valmistanut kassit Suomessa käsityönä. Myös materiaalit ovat Glope Hopen tuotteista tuttuja kierrätysmateriaaleja: kassi on valmistettu vanhoista sairaalatekstiileistä ja kierrätetystä nahasta.

Joutsenmerkki viettää tänä vuonna 20-vuotis juhlavuotta ja jakaa näitä kasseja juhlavuoden kunniaksi.  Kestokasseja on tämän lisäksi myynnissä yksinoikeudella Vihreät Vaatteet -verkkokaupassa. Käy tutustumassa verkkokaupan sivuilla!

Kansainvälinen Clean Clothes Campaign -kampanjaverkosto toimii jo viidessätoista Euroopan maassa – ja eillisestä lähtien myös Suomessa nimellä Puhtaat vaatteet.

Verkoston tarkoitus on parantaa vaatetus- ja urheiluteollisuudessa työskentelevien työntekijoiden oloja lobbaamalla yrityksiä ha hallituksia, kouluttamalla kuluttajia ja antamalla suoraa tukea työntekijoille heidän kamppaillessaan oikeuksiensa puolesta.

Puhtaat vaatteet -kampanjat jäseninä ovat ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt. Suomessa mukana ovat jo mm. Reilun kaupan puolesta ry Repu, Toimihenkilöunioni ja Palvelualojen ammattiliitto PAM.

Kuva: Puhtaat vaatteet

Uusi second hand – ja vintagekauppa Evergreen Garderobi avaa ovensa tänä perjantaina 5.3. Turussa. Kivijalkakauppa sijaitsee osoitteessa Kärsämäentie 35B (Leaf Center), ja myös verkkokauppa on työnalla.

Kuva: Evergreen Garderobi

Pitkävartiset saappaat kun ovat nyt kovassa huudossa, parempi uusien kenkien ostamisen sijaan luoda nilkkaimilla vanhoista korkkareista uudet.

Suunnittelija Viivi Vein on loihtinut kierrätysmateriaaleista uudenlaisia nilkkaimia eli spatseja. Hänen mallistostaan Waves Will Calm Down löytyy nilkkaimia monissa eri väreissä ja mitoissa. Kaikki tuotteet on tehty Suomessa käsityönä. Lisää tietoa Viivi Veinin nettisivuilta.

Kuva: Viivi Vein

MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma uutisoi eilen turkkilaisista farkkutehtaista, joissa tuhannet työntekijät ovat sairastuneet huonojen työolojen takia. Olin mukana ohjelmassa kommentoimassa vaateteollisuuden eettisyyttä ja ekologisuutta. Uutinen löytyy MTV3:n verkkosivuilta ja ohjelman voi katsoa kokonaisuudessaan Katsomosta.

Haitallinen hiekkapuhallus

Farkkujen viimeistelyssä kuluneen ulkonäön saamiseksi on käytetty pitkään hiekkapuhallusta, jonka takia pelkästään Turkissa tuhannet työntekijät ovat sairastuneet ja kymmenet kuolleet. Koska tehtaissa ei ole käytetty tarvittavaa suojausta eikä ilmastointia, työntekijät ovat hengittäneet hiekkapölyä. Tämä pöly jää keuhkoihin aiheuttaen sairauden nimeltä silikoosi (pölykeuhkotauti), johon ei ole parannuskeinoa.

EU:n alueella manuaalinen hiekkapuhallus on kielletty, ja EU-jäsenyyttä tavoittelevassa Turkissakin kielto astui voimaan noin vuosi sitten. Kuitenkin edelleen tehtaita epäillään menetelmän käytöstä.

Kuva: MTV3 / 45 minuuttia

Vaateteollisuuden nurinkurisuus

Suuri syy siihen, että tällaista edelleen tapahtuu, on valvonnan puute. Vähimmäisvaatimuksena on noudattaa kunkin maan lakeja, mutta esimerkiksi Kiinassa ihmisoikeudet eivät ole kovassa huudossa. Monissa maissa valvonta on riittämätöntä, ja tehtaita pyöritetään lain valvovan silmän ulottumattomissa.

Valvonnan lisäksi toinen iso syy on yksinkertaisesti nykyisen vaateteollisuuden tapa toimia: länsimaiset yrityksen haluavat tehtaiden valmistavan vaatteita yhä enemmän, yhä nopeammin ja yhä halvemmalla. Kiristynyt kilpailutilanne ajaa tehtaita käyttämään epäeettisiä toimintatapoja, kuten halpaa ja nopeaa hiekkapuhallusta, joka vaarantaa työntekijöiden terveyden.

Epäeettisesti toimiva tehdas tai alihankkija voi joutua sulkemaan ovensa tai se voi saada rahallisia sanktioita, mutta kyseisessä tehtaassa farkkunsa valmistuttava yritys voi helposti pestä kätensä asiasta. Vaateyritys kun harvoin toimii samassa maassa, missä se teettää vaatteensa, ei kyseisen maan lait koske niitä. Suurin vahinko on yritykselle koituva imagohaitta, joka voidaan peitellä uusilla markkinointitempauksilla ja sama tuotantotapa saa jatkua.

Kuva: Trousers London

Tuotanto läpinäkyväksi

Jotta tällainen toiminta saadaan kuriin, toivoisi yrityksiltä läpinäkyvyyttä. Perusfarkkumerkkien tuotantoketju on harvoin täysin tiedossa, joten kuluttajakaan ei saa tietää tarkalleen missä ja miten omat farkut on valmistettu. On kuitenkin olemassa jo monia vastuullisia farkkumerkkejä, jotka toimivat ekologisesti ja eettisesti, ja heidän tuotantoprosessiaan valvoo ulkopuoliset tahot (sertifiointiyritykset kuten SAI, Fair Wear Foundation tai Fair Labor Association). Tällaisia vastuullisia farkkumerkkejä on mm. Kuyichi, Howies, Del Forte, Loomstate, Sharkah Chakra Jeans, Trousers London, Monkee Genes ja NU.

Farkkujen viimeistelyt ja niiden haitat

Hiekkapuhalluksella saatavan kulutusefektin voi saada aikaiseksi myös hiomapaperilla tai hiomakoneella, jotka nekin ovat työntekijöille vaarallisia ilman hyvää suojausta. Muita ongelmallisia farkkujen viimeistelyjä on mm. kivipesu. Kivipesussa farkut pestään hohkakivien kanssa, mikä vie paljon vettä ja aiheuttaa suuren määrän jätettä. Myös kivipesussa työntekijä saattaa altistua hiekkapuhalluksen tapaan kivipölylle.  Farkun pinta rikkoutuu kivipesukäsittelyssä, mikä huonontaa farkkujen kestoa. Nykyään entsyymipesu, joka ei huononna farkun laatua, on pitkälti syrjäyttänyt kivipesun. Entsyymit ovat kivipesua ekologisempia siinä mielessä, että vettä kuluu prosessissa vähemmän ja entsyymit ovat biohajoavia.

Toinen haitallinen farkkujen käsittely on kloorivalkaisu, joka on sekä ympäristölle että ihmisen tervedelle vaarallista. Farkkuja voi valkaista myös auringossa, jota käytetään valitettavan vähän menetelmän hitauden takia. Esimerkiksi Sharkah Chakra Jeans myy auringossa valkaistuja farkkuja.

Valmiita farkkuja voidaan myös käsitellä värjäämällä, jotta saadaan aikaiseksi esim. likainen ulkonäkö. Tähän käytetään kemikaaleja, jotka usein ovat haitallisia niin ihmiselle kuin ympäristöllekin.

Ympäristöystävällisempiä viimeistelymenetelmiä on käytössä mm. Howies- ja Del Forte -merkeillä. Howies pesee farkkunsa kumisilla “ekopalloilla” (ks. kuva alla) ja Del Forte viimeistelee farkkunsa käsinpesten tavallisella saippualla ja yksityiskohdat hioo käsin hiekkapaperilla. Ylipäätään kannattaa suosia farkkuja, joita on käsitelty mahdollisimman vähän. Parempi on kuluttaa farkkuja käytössä kuin ostaa valmiiksi rikkinäiset farkut.

Kuva: Howies

Farkkujen tuotanto

Farkkujen viimeistely ei ole ainut farkkujen ympäristöongelma. Farkkukankaaseen tarvitaan puuvillaa, jonka viljely vie runsaasti vettä ja kasvatukseen tarvitaan paljon keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Nämä kemikaalit saastuttavat ympäristöä ja voivat vaarantaa viljelijöiden terveyden. Jos värjäyksessä ei puhdisteta likavesiä hyvin, voi väriaineita joutua suoraan vesistöihin. Lisäksi puuvillan viljely, nappien ja niittien valmistaminen ja tuotteen kokoaminen voivat kaikki tapahtua eri maissa – jopa eri maanosissa, joten kuljetukseen kuluu paljon energiaa. Farkkujen tuotanto ja kaikki eri alihankkijat toimivat usein maissa, joissa eettisyydestä tai ympäristönsuojelusta ei ole takeita.

Käytön kannalta laadukkaat farkut ovat jo itsessään ekologiset, sillä ne kestävät käytössä pitkään, eikä niitä tarvitse pestä usein. Jos ostaa uudet farkut, kannattaa suosia laadun lisäksi luomupuuvillaa ja merkkejä, jotka toimivat ekologisesti ja eettisesti koko tuotannon osalta. Farkkuja kannattaa koluta myös kirppareilta, koska monet laittavat kiertoon lähes uudenveroisia housuja.


Menikö nyt usko luomuun?

Eurooppalaiset vaateyritykset H&M, Tchibo ja C&A ovat ilmeisesti myyneet luomupuuvillatuotteita, joihin on sekoittunut geenimuunneltua puuvillaa.

Suuri haloo sai alkunsa tammikuun lopussa saksankielisen Financial Times Deutschland (FTD) -lehden artikkelista, jossa väitettiin, että 30% tutkitusta luomupuuvillasta sisälsi geenimuunneltua puuvillaa. Tässä tutkimuserässä sanottiin olevan mm. H&M:n Tchibon ja C&A:n käyttämää intialaista luomupuuvillaa.

Ilmeisesti luomupuuvillaa tutkinutta saksalaista Impetus-laboratiorion johtajaa Lothar Krusea oli siteerattu lehdessä yksioikoisesti. Kruse kertoo Ecotectile News:n haastattelussa sanoneensa Financial Times -lehdelle, että noin 30% näytteistä, joiden sanottiin olevan luomupuuvillaa, sisälsi jäämiä geenimuuntelusta, mutta suurinosa testatuista näytteistä oli epäilyksenalaisia jo entuudestaan. Näin ollen saatu tulos ei kerro totuutta luomuviljelyn tilasta. Lisäksi luomupuuvillasta löydetyt GMO:n jäämät olivat suurimmassa osassa näytteistä alle 2%. Testaus, johon Saksan Financial Times viittasi, oli tehty viimeisen viiden vuoden aikana.

Miten GM-puuvilla on sekoittunut luomuun?

Koska GM-siemeniä on käytetty laajalti (jopa 70% Intiassa viljellystä puuvillasta on peräisin GMO-siemenistä!), on pelloilla saattanut tapahtua ristiinpölytystä. Luomupuuvillapellot tulisi olla tarpeeksi suuren välimatkan päässä GM-puuvillapelloista, jotta saastumista ei tapahdu.

GM-puuvillan sekoittuminen luomupuuvillaan voi olla tapahtunut myös tuotantolaitoksissa, joissa puuvillaa prosessoidaan. Sekä luomupuuvillaa että GM-puuvillaa työstetään usein samoissa tehtaissa.  Tuotantotilat tulee tosin pestä kunnolla, ennen kuin luomupuuvillaa voidaan käsitellä, mutta silti pieniä jäänteitä edellisestä erästä voi jäädä.

Sertifioitua luomua

Testattu luomupuuvilla oli Control Union-  ja EcoCert-organisaatioiden sertifioimaa.  Asia oli Intian viranomaisten tiedossa jo maaliskuussa 2009, jolloin Control Union ja EcoCert saivat sakot asian tiimoilta. Kyseisiä sertifiointitahoja kritisoitiin siitä, etteivät he olleet tarkkailleet intialaisten viljelijöiden kylvöä tarpeeksi tehokkaasti. Tästä viisastuneena sekä Control Union että EcoCert ovat lisänneet auditointien määrää.

Kuva: H&M

Laboratorio, joka testasi luomupuuvillaa, ei suoranaisesti testannut mainittujen yritysten ( H&M, Tchibo ja C&A) tuotteita, vaan kyseiset yritykset ovat käyttäneet Control Unionin ja EcoCertin sertifioimaa luomupuuvillaa, jota testattiin. Media on siis vetänyt mutkia suoriksi väittämällä H&M:n myyneen geenimuunneltua puuvillaa luomuna.

Pieniä jäänteitä GM-puuvillasta on saattanut olla mainittujen yritysten tuotteissa, mutta suoranaisesta petoksesta tuskin voidaan puhua. On totta, että edes näitä pieniä jäämiä ei saa olla, mutta median skandaalinhakuinen paisuttelu on tässäkin tapauksessa tainnut tehdä enemmän hallaa luomubisnekselle kuin moni arvaakaan.

On hyvä, että tämäkin virhe  löydettiin ja asiaan puututaan, jotta vastaisuudessa tällaista ei tapahdu. Ennen kaikkea tämä on osoitus siitä, että vaateyritysten tulee toimia entistä läpinäkyvämmin ja heidän tulee olla tietoisia kaikista tuotannon osa-alueista.

Organic Exchange -organisaation ja sen yhteistyökumppaneiden vastineet Financial Times Deutschland -lehden artikkeliin löytyy Organic Echangen verkkosivuilta.

Urheilutekstiileistä on pyritty luomaan yhä funktionaalisempia kehittelemällä kemiallisia viimeistelyjä, kuten likaahylkivyyttä, nopeaa kuivumista ja UV-suojaa. Moni näistä synteettisistä viimeistelyistä on kuitenkin osoittautunut ympäristölle haitallisiksi.

Tekstiilien funktionaalisia ominaisuuksia voidaan tehdä myös luonnon omin ehdoin, jolloin ympäristön omat raaka-aineet tekevät kankaasta toimivamman. Näin toimii myös Cocona.

Cocona-teknologia on peräisin nimensä mukaisesti kookoksesta. Ruokateollisuudesta jää jäljelle kookoksen kuoria, jotka muunnetaan aktiivihiileksi lähinnä veden ja ilman suodatuksen tarpeisiin. Tästä ylijäävä osuus, pienimmät aktiivihiilipalat, tulevat Coconan käyttöön. Näitä aktiivihiilihiukkasia yhdistetään polyesterikuituun, jolloin saadaan aikaisiksi Cocona-kuitua.

Mitä hyötyä Cocona-kuidusta sitten on? Coconaa sisältävä materiaali kuivuu nopeasti, koska vesi levittyy laajalle alueelle ja näin haihtuu nopeasti. Hiili sitoo itseensä hajuja, joten tuote tuntuu puhtaammalta pidempään (sama juttu pätee myös vedensuodatuksessa). Cocona suojaa myös tehokkaasti UV-säteilyltä. Kaiken lisäksi, Cocona-kuitu on pitkäikäinen, sillä se pysyy kuidun sisällä eikä heikkene pesussa tai käytössä, kuten muut kuidun pintaan tehdyt viimeistelyt.

Cocona-teknologiaa voidaan käyttää useiden eri kuitujen kanssa ja sitä hyödynnetään jo monissa eri tekstiileissä. Useat urheiluvaatemerkit ovat ottaneet Coconaa valikoimiinsa, kuten kuvassa vasemmalla Rossignol, keskellä Haglöfs  ja oikealla Marmot.

Kuvat: Cocona

Helsinkiläisen suunnittelijan Tanja Kurittun koruissa yhdistyy hienosti kierrätys ja design. Notice Me! -malliston sormukset, korvikset ja kaulakorut on valmistettu hopeasta ja vanhoista, rikkoutuneista heijastinmuoveista. Kurittu valmistaa kaikki korut alusta loppuun itse käsityönä.

Koruja voi ostaa Helsingistä Grape Stationilta ja Design Forumista sekä netistä Unkai-verkkokaupasta.

Kuvat: Tanja Kurittu

Kerroin aiemmin BBC:n tosi-TV-sarjasta Verta, hikeä ja T-paitoja, jossa kuusi brittinuorta lähtee töihin Intian vaatetehtaisiin ja saavat kokea tehtaiden karun arjen. Sarja näkyy nyt myös Suomessa, keskiviikkoisin kakkosella klo 20. Jaksot voi katsoa myös netistä YLE Areenalta.