Vihreät Vaatteet – Tietoa ekologisista ja eettisistä vaatteista

Kierrätysvaatteista ja -laukuista tunnettu Glope Hope tuo tänä kesänä myyntiin 3-in-1 kengät, jotka muuntautuvat niin saappaiksi, balleriinoiksi kuin tennareiksikin.

Kengät on tehty pääosin kierrätysmateriaaleista, kuten Ruotsin armeijan varustesäkeistä, vanhoista nahkatakeista, turvavöistä ja kodintekstiileistä. Kengän pohja ja päälliosa kiinnittetään toisiinsa vetoketjulla, joka kiertää pohjan reunaa. Yritys nimeltä Made in Space, jonka nimissä on kenkien vetoketjukiinnityksen patentti, valmistaa kengät Portugalissa.

Pohja ja kolme päällistä myydään erillisinä, joten voi valita vain yhden päällisen tai kaikki kolme. Tennari-sandaali -yhdistelmiin olen joskus jo törmännytkin, mutta tällaiset 3-in-1 -kengät taitavat olla ensimmäiset laatuaan.

Toinen Glope Hopen uutuus on kierrätetyistä purjeista valmistetut laukut, kuten alakuvan viinipullokassi. Purjeet näyttävät olevan kovassa nosteessa, sillä myös suomalainen SavetheC, josta postasin aiemmin, on äkännyt vanhojen purjeiden potentiaalin.

Kuvat: Glope Hope

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen hupeneminen ovat tosiasioita, jota ei voi enää kieltää. Kulutuskulttuurin täytyy muuttua – tavalla tai toisella. Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen luotsaama ryhmä on pohtinut skenaarioita, miltä maailmamme näyttää 15 vuoden kuluttua. Näistä pohdinnoista syntyi kirja Olimme kuluttajia.

Kirjassa valotetaan maanläheisin esimerkein tulevaisuudenkuvia, mitä vuonna 2023 teemme, miten liikumme, mitä harrastamme ja miten kulutamme. Jokaisessa skenaariossa toistuu tietyt teemat, päällimmäisenä energia- ja resurssikilpailu. Tosiasia on, että luonnonvarat ehtyvät ja energia tulee kallistumaan. Toinen asia on, miten me siihen suhtaudumme ja ennen kaikkea, mitä me tulemme tekemään sen eteen.

Vain säädökset ja lait eivät yksin riitä tekemään tarvittavan suurta muutosta, vaan tarvitaan perustavanlaatuinen ajattelutavan muutos. Niin kuluttajien ja poliitikkojen, valtioiden ja yritysten, kuin länsi- ja kehitysmaidenkin pitäisi herätä tähän uudenlaiseen ajattelutapaan. Tämä ei tapahdu hetkessä.

Kirjassa pohditaan, miten tämä muutos saadaan aikaan? Korostuuko yksilö vai toimimmeko yhteisöllisesti? Säännelläänkö kulutusta ylhäältäpäin vai valvommeko toinen toisiemme kulutusta?

Yksi hyvä huomio kirjassa on se, että on turha keskustella siitä, kenen vastuulla muutos on: kuluttajan vai päättäjän. Vastuu on molemmilla. Ei yksin kuluttajan valinnoilla muuteta maailmaa, mutteivät pelkät laitkaan kykene siihen. Poliitikot seuraavat kuluttajan valintoja. Kun tarpeeksi suuri joukko kuluttajia toimii tietyllä tavalla, uskaltaa poliitikko säätää lain, jolla saadaan loputkin toimimaan halutulla tavalla.

Eikä sovi unohtaa yrityksiä, joilla on tänä päivänä poliitikkojakin suurempi valta käsissään. Yksilöllä on erityisen tärkeä rooli nimenomaan yritysyhteisöissä. Mitä jos ihmiset eivät kävisi töissä vain töiden tekemisen takia, vaan töitä tekemällä he voisivat vaikuttaa positiivisesti yhteiskuntaamme?

Me pystymme aktiivisesti muuttamaan tulevaisuuttamme, jos vain haluamme. Kirja onkin oivallinen ajatustenherättäjä ja keskustelunavaaja. Se antaa paljon uusia näkökulmia, miten jokainen voi omalta osaltaan toimia kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Suosittelen lämpimästi!

Mokka ja Neuvonen pyörittävät ajatushautomo Demos Helsinkiä ja ovat monen muun projektin ohella mukana myös Porkkanamafian perustamisessa. Lisää heistä voi lukea Demos Helsingin verkkosivuilta.

Trousers London on raikas tuulahdus farkkumarkkinoilla. Merkki tuo hienoja yksityiskohtia ja uusia ratkaisuja viisitaskuisten perusfarkkujen monotoniseen maailmaan. Trousers London ei ole unohtanut ekologisuuttakaan: jokaiset farkut tehdään ammattitaidolla Italiassa, materiaalina luomupuuvilla.  “We at Trousers London believe in ecologically friendly materials and we care that our products are not born of exploitation.”

Merkki perustettiin Lontoossa vasta noin vuosi sitten, joten heistä kuullaan varmasti vielä paljon lisää!

Kuvat: Trousers London

Viime helmikuussa järjestetty Helsinki Vintage -tapahtuma saa jatkoa ensi syksynä, 27.9.2009. Suuren suosion saavuttanut tapahtuma siirtyy onneksi isompiin tiloihin Kaapelitehtaalle, sillä viime kerralla muuten hieno tapahtuma kärsi tilan puutteesta.

Helsinki Vintage kokoaa yhteen vintage- ja second hand -liikkeita ympäri maata. Viime kerralla tapahtumassa oli paljon kaikkea mielenkiintoista, joten luvassa on varmasti taas näkemisen ja kokemisen arvoinen päivä! Lisää tietoa myyjistä ja esiintyjistä saadaan elokuussa Helsinki Vintagen verkkosivuilta.

Kuva: Helsinki Vintage

Muodin Huipulle (Project runway) on yhdysvaltalainen reality-sarja, jossa joukko vaatesuunnittelijoita kisaa viikottaisissa tehtävissä kisan voitosta. Tämän viikon jaksossa tehtävänä oli valmistaa ekomekko cocktailitilaisuuksia varten.

Kilpailijoiden tuli valmistaa cocktailmekko käyttäen ympäristöystävällisiä kankaita, jokaisen oma malli asiakkaanaan. Tämän kerran haasteeseen liittyi, että mallit kävivät itse ostamassa mekon kankaat. Luvassa oli siis suurta hulinaa ja juoksentelua kangaskaupassa. Heille kyllä näytettiin, miltä hyllyltä ekologisia kankaita löytää, mutta sen syvällisempi tarkastelu jäi uupumaan. Mielenkiintoisempaa olisi ollut vaatesuunnittelijoiden itse valita kankaat ja yhtenä arvostelukriteerinä olisi ollut onnistunut ekologinen materiaalivalinta.

Nyt ekologisuus jäi ohjelmassa vain muutamaan vaatesuunnittelijan kommenttiin, kuten:

“Luomukangas on luonnonmateriaalia, kuten bambua ja hamppua”.

- Ok, bambu ja hamppu ovat ekologisia, mutta ei VAIN luonnonmateriaalit ole ympäristöystävällisiä. Tämä on yleisin väite, jota ekologisista kangaista puhuttaessa kuulee. “Luonnonmateriaali = ympäristöystävällinen materiaali” ei läheskään aina pidä paikkaansa. Kaukana siitä! Riippuu paljon käyttötarkoituksesta, mikä materiaali kannattaa valita. Tekokuitukin voi olla ekologinen. Lisää aiheesta Tekokuitu on ekokuitu -postauksesta.

“On inhottavaa, miten paljon väriaineita joutuu vesistöihin.”

- Tämä on ihan totta. Kankaiden väriaineita, viimeistelyaineita ja muita kemikaaleja kulkeutuu vesistöihin saastuttaen pahasti ympäristöä. Monessakaan tehtaassa esim. Kiinassa tai Intiassa jätevesien puhdistus ei ole lainkaan riittävää.

Yhtenä tuomarina oli näyttelijä ja ympäristöaktivisti Natalia Portman. Jakson kuvausten aikaan Portman oli juuri käynnistänyt vegaanikenkämalliston nimeltä Te Casan. Valitettavasti Te Casan joutui lopettamaan toimintansa viime vuoden lopulla. Harmi. Luultavasti konkurssin syynä oli Yhdysvaltain talouden tilanne, mene ja tiedä.

Portman kertoi suunnittelijoille, että oli hienoa, kun ohjelmassa tehtiin ekomuotia: “Vihreä muoti on sukupolvemme haaste.” Tämä on toden totta näin: vanhalla kaavalla emme voi enää kauaa jatkaa. Mutta on harmi, että tässäkin ohjelmassa vihreys sivuutettiin vain materiaalivalinnoilla (ja nekin hyvin pintapuolisesti). Paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut, että tehtäväksi olisi annettu valmistaa myös suunnittelun ja designin puolesta ekologinen vaate.

Muodin huipulle -ohjelma on nähtävissä Subin netti-TV:stä.

Kuvat: Bravo TV

Mociun on valloittava vihreä vaatemerkki, jonka graafisissa malleissa ja pelkistetyissä kuoseissa on jotain jännittävää ja piristävää. Merkin takana on suunnittelija Caitlin Mociun, joka ammentaa vaikutteita niin kaukomatkoiltaan kuin perheen vanhoista valokuva-albumeista. Bauhaus-vaikutteiset kuosit näyttelevät mallistossa suurta osaa. Suunnittelija onkin halunnut pitää mallit pelkistettyinä, jotta kuosit pääsevät täysiin oikeuksiinsa.

Tuotannossa Mociun painottaa ympäristöystävällisyyttä ja eettisyyttä. Malliston materiaaleina on käytetty mm. soijaa, luomupuuvillaa, pellavaa, luomuvillaa ja hamppua. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja veistoksellisuudessaan Mociunin vaatteet ovat hyvin ajattomia, ja varmasti kestävät aikaa sesongin jos toisenkin yli.

Mallistoon kuuluu myös uikkareita, jotka ovat materiaaliltaan soijakuitu / luomupuuvilla / spandex -sekoitetta.

Kuvat: Mociun

Kesän lähestyessä ja auringon porottaessa kaipaa vaatteisiinkin hieman lisäväriä. Seuraavassa muutaman ekologisesti ja eettisesti toimivan merkin kesäuutuuksia, jotka räjäyttävät väripankin!

Airbag craftswork -merkin pirteä kassi on tehty Saksassa vanhoista ilmapatjoista.

Brittiläisen Rani Jones -merkin raitamekko ei jää huomaamatta. Mekko on materiaaliltaan 67% bambua, 30% luomupuuvillaa ja 3% spandexia. Näitä mekkoja tehdään tilauksesta Lontoossa.

Goodone valmistaa kierrätetyistä kankaista mielenkiintoisia asuja, esimerkkinä kuvan hauskan kontrastikas mekko.

Tämä paita sateenkaarenväreissä löytyy Nasty Gal -vintageverkkokaupasta.

Raasta on pieni espanjalainen merkki, joka paikallisten käsityöläisten taitoja hyväksikäyttäen luo mielenkiintoisia kirjailuja ja tekstuureja.

Californialainen Lina Rennel on mieltynyt Armi Ratiaan ja käsinpainettuihin tekstiileihin. Hänen uusi mallistonsa “Big Sur Meets Helsinki” on täynnä graafisia kuoseja, jotka mitä ilmeisemmin ovat ammentaneet suomalaisesta muotoilusta. Kuvan mekko on luomupuuvillaa Pacific Water Weave -kuosilla. Koru on kierrätettyä messinkiä, antiikkiketjulla.

Muotoilija Harri Koskinen on suunnitellut SavetheC Oy:lle laukkusarjan kierrätetyistä purjeista. Mallisto pitää sisällään kolme eri laukkua, joista Brygga-laukku menee vaikka läppärilaukusta.  Hanko-laukku taas on sirompi ja yksinkertaisempi versio. Crew-laukkuun mahtuu tavaraa pidemmällekin reissulle:

Tässä laukussa hienoina yksityiskohtina kierrätyspurjeista otetut pronssiset helat (ks. kuva alla).

Kierrätetyt purjeet pestään luonnossa hajoavilla pesuaineilla. Varastointi, pesu ja esileikkaus tapahtuu Porvoossa, jonka jälkeen ne ommellaan Loimaalla valmiiksi tuotteiksi. Lisää laukuista ja SavetheC:n toiminnasta voi lukea yrityksen blogista.

SavetheC on vuonna 2008 perustettu yritys, joka tekee käytetyistä purjeista tuotteita uusiokäyttöön.  Yrityksen tarkoituksena on saada mahdollisimman moni käytetty purje uudelleen kiertoon, ja näin vähentää syntyvän jätteen määrää ja samalla tukea omalta osaltaan merten ja ympäristön suojelua.

Harri Koskinen on kovassa nosteessa oleva muotoilija, joka on suunnitellut laseja Iittalalle, kuoseja Marimekolle, hajuvesipullon Issey Miyakelle, tuoleja Artekille ja paljon, paljon muuta.

Harri Koskisen suunnittelema laukkusarja on ensimmäinen SavetheC:n mallisto, ja se tulee myyntiin 13.5.09.

Kuvat: SavetheC

Usein ekologisista vaatteista puhuttaessa mietitään heti niiden kallista hintaa verrattuna “normaaleihin” vaatteisiin. Mutta asiaa voi ajatella myös toiselta kantilta: eivät ekologiset vaatteet ole kalliita, vaan tavalliset vaatteet ovat liian halpoja. Halpisvaatteen hinnassa ei ole otettu huomioon läheskään koko tuotantoketjua. Paljonko siitä jää käteen viljelijälle? Paljonko ompelijalle? Kuinka hinnassa on otettu huomioon vaatteen ympäristövaikutukset? Vähän, ei juuri yhtään ja ei ollenkaan.

Niin kauan kuin tavanomaisesti viljeltyä puuvillaa saa polkuhintaan ja kuljetukset maanääristä toiseen ovat halpoja, ei tarpeeksi suurta muutosta tule tapahtumaan. Suuryritysten mielessä loppujen lopuksi siintää vain suuret voitot.

Jotta yltäkylläinen luonnonvarojen tuhlaus saadaan aisoihin, tulee luonnonvaroille antaa hinta. Jussi Karmala kiteytti asian hyvin Vihreän Langan (9.4.2009, numero 15-16) artikkelissa Talouden vihreät pelisäännöt: “Luonto ei joudu enää kärsimään ainoastaan ihmisten välisen kaupankäynnin kielteisistä ulkoisvaikutuksista: kun luonnon palveluilla on hinta, tulee luonnosta yksi kaupan osapuoli.”

Vaikka tällainen luonnonvarojen hinnoittelu voi kuulostaa aluksi hankalalta, miltei mahdottomalta, jo nyt on olemassa esimerkkejä tällaisista mittausjärjestelmistä, kuten hiilijalanjäljen laskeminen. Pelkkä hiilidoksidipäästöjen tuijottaminen ei tosin riitä, vaan huomioon tulee ottaa ympäristö paljon laajemmin: luonnonvarojen käytön lisäksi veden kulutus, ympäristön saastuminen yms.

Tulivat nämä hinnat tuotteisiin sitten verojen, sääntelyn tai muiden toimien kautta, toivon niiden toimivan porkkanana vaateyrityksille ja tuottajille innovoida luonnonvaroja säästäviä ja ekotehokkaita tapoja viljellä, valmistaa ja kuljettaa vaatteita.