Vihreät Vaatteet – Tietoa ekologisista ja eettisistä vaatteista

NU on uusi ranskalainen ekologinen ja eettinen farkkumerkki, jonka kaikki farkut ja alusvaatteet on tehty luomupuuvillasta. Näyttää hienolta!

Kuvat: NU

Vihreät Vaatteet -blogin kommenttien roskapostisovellus on ollut ilmeisesti ihan liian tehokas, koska se on merkannut spammiksi melkein kaikki kommentit. Valittettavasti en saa vanhoja kommentteja palautettua noin viimeisen kuukauden ajalta.

Jos olet huomannut, ettei omaa kommenttiasi näy, laita viestiä uudelleen tai lähetä mailia osoitteeseen anniina.nurmi(at)gmail.com. Pahoittelen tapahtunutta!

Dätsun on eettisesti kestävä mallisto, jossa on materiaalina käytetty Reilun kaupan puuvillaa. Puuvilla kasvatetaan Intiassa, ja kuitu värjätään, kudotaan kankaaksi ja valmistetaan vaatteeksi Mauritiuksella. Tuotteiden painatukset on tehty Suomessa.

Mallisto, johon kuuluu T-paitoja ja huppareita, on nähtävissä kokonaisuudessaan Dätsunin verkkosivuilta. Dätsun-merkin takana on Dätsun Team eli vaatesuunnittelija Jarno Tiainen ja hänen ystävänsä.

Tiainen on ollut mukana tekemässä myös Amnestyn vaatemallistoja. Lisäksi Tiainen on suunnitellut uuden Mannerheimin Lastensuojeluliiton Meillä on asiaa -kokoelman. Mallistoon kuuluu kasseja ja T-paitoja, jotka on valmistettu sertifioidusta luomupuuvillasta. Tämän malliston T-paitojen hiilijalanjälki on 90% pienempi kuin tavallisen T-paidan. Koko Meillä on asiaa -mallisto nähtävillä MLL:n verkkosivuilta.

Kuvat: Dätsun, MLL

Tänään pyörähti käyntiin Reilun kaupan viikot, joita vietetään tämän kuun loppuun asti. Näiden viikkojen aikana Reilu kauppa on esillä mediassa ja monenlaisissa tapahtumissa. Suomessa Reilu kauppa -sertifioidut tuotteet ovat kovassa nosteessa: suomalaiset ovat jo maailman kolmanneksi innokkaimpia Reilun kaupan tuotteiden kuluttajia. Pelkästään Reilun kaupan puuvillaan myynti kasvoi 94 prosentilla vuonna 2008.

Vihreät Vaatteet -blogissa on jo moneen otteeseen kirjoitettu Reilun kaupan puuvillasta, mutta seuraavassa vielä hieman lisätietoa nimenomaan puuvillan sertifioinnista. Koska puuvillaisen vaatteen tuotantoketju on paljon pidempi kuin vaikka banaanin tai kahvin, on puuvillan sertifiointi muita hieman monimutkaisempi.

Reilun kaupan sertifikaatti on kehitetty tukemaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kovassa – ja usein epäreilussa – kansainvälisessä kaupankäynnissä. Viljelijät saavat tuotteistaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Suurtilojen työntekijät on oikeutettu asiallisiin työoloihin, vähintään lakien mukaiseen palkkaan ja heillä on oikeus liittyä ammattiyhdistykseen. Puuvillan ostajan on lisäksi maksettava viljelijöille erillistä Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu paikallisten yhteisöjen elinolojen parantamiseen.  Lapsityövoiman käyttö on ehdottomasti kielletty. Kauppasuhteiden tulee lisäksi olla pitkiä, mikä mahdollistaa tuotannon kehittämisen pitkällä aikavälillä.

Reilun kaupan puuvilla ei ole sama kuin luomupuuvilla. Reilun kaupan puuvilla keskittyy tuotannon eettisyyteen, mutta tuotantoon liittyy myös tarkat ympäristökriteerit, joita viljelijöiden tulee noudattaa. Tavoitteena on löytää tasapaino kaupallisen tuotannon ja ympäristön hyvinvoinnin välillä. Pyrkimyksenä on viljellä mahdollisimman luonnonmukaisesti käyttäen mahdollisimman vähän haitallisia kemikaaleja.

Niin pienviljelijöille, suurtilallisille kuin Reilun kaupan tuotteita välittäville yrityksillekin on omat yleiset kriteerinsä, jotka Reilun kaupan sertifikaatin saadakseen tulee täyttää. Lisäksi jokaiselle tuotteelle on laadittu omat tuotekohtaiset kriteerit. Nämä Reilun kaupan kriteerit on FLO:n (Fairtrade Labelling Organizations International) laatimia.

Puuvillan kohdalla varsinaisesti FLO:n sertifioimaa on vain pellolla tapahtuva tuotanto. Siksi tuleekin puhua Reilun kaupan puuvillasta, ei Reilun kaupan vaatteista. FLO-CERT, joka on erillinen sertifiointiyhtiö, valvoo kriteerien nuodattamista puuvillan tuotannon osalta säännöllisin tarkastuksin.

Vaikka Reilun kaupan puuvillasta valmistetun vaatteen muu tuotanto ei ole virallisesti Reilun kaupan sertifioitu, ei se tarkoita, etteikö muita tuotannon osia olisi myös huomioitu. Kaikkien vaatteen tuotantoketjuun osallistuvien yritysten on osoitettava, että ne pyrkivät noudattamaan ILO:n (International Labour Organization) sopimuksia ja tuotantomaan lakeja, sekä pyrkivät parantamaan työntekijöiden työskentelyolosuhteita. Yrityksellä on lukuisia tapoja, jolla se voi osoittaa nämä pyrkimyksensä: esimerkiksi hankkimalla SA8000 -sertifioinnin tai kuulumalla Fair Wear Foundation -järjestöön. Tarkat kriteerit puuvillan tuotannolle löytyy Reilun kaupan englanninkielisiltä sivuilta PDF:nä: Fairtrade Standards for Seed cotton.

Meidän Vihreät Vaatteet -verkkokaupassa on tarjolla monia Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja tuotteita. Kaikki Pants to Povertyn alushousut (ks. kuva yllä) ja Armedangelsin hupparit (ks. kuva yläpuolella), T-paidat ja mekot on valmistettu Reilun kaupan luomupuuvillasta.

Huom! Saat 10% alennuksen kaikista Vihreät Vaatteet -verkkokaupasta ostetuista tuotteista Reilun kaupan viikkojen ajan 19.10.-1.11.2009. Tilauksen yhteydessä tulee laittaa Alennuskuponki-kenttään sana “reilukauppa”, jolloin tilauksesta vähennetään automaattisesti 10%. Käy tutustumassa valikoimiin osoitteessa: www.vihreakauppa.com.

Ranskalainen vastuullinen alusvaatemerkki Peau-Ethique on lanseerannut uuden malliston “Caresse de Soie”, jonka materiaalina on käytetty eettistä silkkiä.

Yleensä silkkiperhosen toukat höyrytetään kuoliaiksi, jotta kotelon silkkikuitu saadaan helpoiten kerättyä. Peau-Ethiquen käyttämä silkki taas on kerätty koteloista, joiden toukat ovat ensin luonnollisesti irtautuneet koteloistaan. Mulperipuut, joiden lehtiä toukat käyttävät ravinnokseen, on luonnonmukaisesti viljelty. Silkki kerätään Kiinassa ja kudotaan kankaaksi pienessä laosilaisessa työpajassa.

Peau-Ethique on valmistanut ekologisia ja eettisiä alusvaatteita vuodesta 2004 asti. Uuden silkkimalliston lisäksi merkillä on monenlaisia luomupuuvillasta valmistettuja alusvaatteita. Peau-Ethique kuuluu  P.F.C.E-organisaation (la Plate-Forme pour le Commerce-Equitable), joka on ranskalainen reilun kaupan järjestö.

Kuvat: Peau-Ethique

Turkis on yksi suurimmista kiistanaiheista mitä tulee eettiseen vaateteollisuuteen. Tämän syksyn muotikuvissa on näkynyt paljon turkistuotteita – sekä aitoja että tekoturkiksia. Kuvassa alla  Mangon, H&M:n ja Vilan turkiksia, jotka ovat varmasti tekoturkista niiden alhaisen hinnan takia.

Ennen kuin ostat turkistuotteen, kannattaa pohtia tarkkaan, mitä ostaa – jos ostaa ollenkaan.

TURKISTEN JA TEKOTURKISTEN TUOTANTO

Turkiseläimet elävät ja kuolevat vain turkkiensa tähden, eikä niistä hyödynnetä mitään muuta osaa. Turkiseläimet elävät ahtaissa häkeissä, jolloin ne eivät pysty harjoittamaan lajilleensa ominaista käyttäytymistä (kuten saalistusvietti ja reviirinpuolustus). Suomen turkistarhoihin on tosin tulossa ensi vuonna aavistuksen aikaisempaa isommat häkit, sillä uusien määräyksien mukaan ketuilla on oltava 0,8 neliötä ja minkeillä 0,25 neliötä tilaa (lähde: Animalia). Tämäkään ei suurensuuri elintila.

Suomessa jo lainsäädännön puitteissa turkistarhojen tulisi toimia suhteellisen ekologisesti ja eettisesti (vaikka tässäkin on ollut puutteita), mutta aivan toinen tilanne on esim. Kiinassa. Aivan kuten muukin vaateteollisuus niin myös turkistuotanto on siirtymässä yhä enemmän ja enemmän halvan työvoiman maihin.  Eläinten olojen ja ympäristöriskien valvominen näissä maissa on lähes olematonta.

Turkis on biohajoava luonnonmateriaali, mutta viimeistelyiden jälkeen se ei maadu läheskään yhtä hyvin kuin käsittelemätön turkki. Nämä viimeistelyaineet ovat välttämättömiä, jotta turkki säilyttää ulkomuotonsa, värinsä ja kestävyytensä. Viimeistelyssä ja värjäyksessä käytetyt kemikaalit ja raskasmetallit ohjautuvat likavesien mukana ympäristöön, jos puhdistusjärjestelmät eivät ole riittäviä.

Tekoturkis valmistetaan öljystä, joka on uusiutumaton luonnonvara. Öljynjalostaminen vie paljon energiaa ja saastuttaa ympäristöä. Suurin osa tekoturkiksista tehdään maissa, joissa ympäristöasiat eivät ole hyvällä mallilla.

Vaikka tekoturkiksen valmistamiseen menee paljon öljyä ja energiaa, menee sitä myös turkistuotantoon. Turkistarhojen ylläpito, kuljetukset ja turkisten muokkaus vaatii paljon energiaa. Lisäksi turkistarhauksen aiheuttamat typpi- ja fosforipäästöt rehevöittävät vesistöjä ja saattavat pilata jopa pohjavesiä. Suomessa tosin päästöjä ei pitäisi joutua vesistöihin, koska kaikilla turkistarhoilla tulee olla ympäristölupa.

TURKISTUOTTAJIEN VASTAISKU

Tänä syksynä turkistuottajat ovat aloittaneet mediakampanjan eläinoikeusliikkeitä vastaan. Lehdissä ilmestynyt mainos “Turkisten lisäksi sinulta halutaan kieltää moni muukin asia” (ks. kuva alla, lähde:STKL) yrittää puhdistaa turkistuottajien imagoa.

Seuraavassa ote mainoksesta:

Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta. Se ei ole totta. Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen. Ja se on vasta ensimmäinen askel tiellä kohti lopullista tavoitetta. Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät… Sanalla sanoen kaikkien tuotantoeläinten pidon ja eläinperäiset tuotteet.

Turkistuotannon, lihan-, maidon- ja villantuotannon rinnastaminen ontuu. Jos vielä turkis- ja lihantuotannossa voidaan miettiä eläinten tappamiseen liittyvää eettistä kysymystä, ei maidon- ja villan tuonnossa voida enää puhua samasta asiasta. Kaikissa on toki ekologiset ja eettiset ongelmansa, mutta turkistuotannossa puhutaan ihan eri ongelmista kuin muissa yllämainituissa.

Helsingin Sanomien haastattelussa 6.9.2009 Turkistuottaja Ry:n viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja Päivi Mononen-Mikkilä rinnastaa villan ja turkisten tuotannon: “Haluamme kysyä, että eikös se moraali ole pikkusen kaltevalla pinnalla, jos nahkakenkien käyttö, villasukkien käyttö, lihansyönti on ihan ookoo. Mutta sitten turkikset jostain syystä eivät ole ookoo.” Mononen-Mikkilän mielestään ei ole voitu osoittaa, että eläimet voisivat huonosti tarhauksissa, eikä eläinten tappamisessa turkin tähden ole hänen mielestään mitään moraalisesti arveluttavaa.

Suomalaiset eläinsuojelujärjestöt Animalia ja Oikeutta eläimille pyrkivät pitkällä tähtäimellä kieltämään turkistarhauksen Suomessa. Turkistarhaus on kielletty kokonaan jo esimerkiksi Britanniassa, Sveitsissä, Kroatiassa, Itävallassa ja pian myös Hollannissa.

POIS SILMISTÄ, POIS MIELESTÄ?

Jos turkistuotanto kielletään kaikkialla Euroopassa, ei toki tuotannon siirtäminen halvan työvoiman maihin ole mikään ratkaisu. Euroopassa vielä jotenkin pystytään valvomaan turkistarhojen oloja, mutta muualla maailmassa se on paljon huonommalla tolalla. Jos kuluttajat edelleen haluavat käyttää turkiksia ja vaatemerkit niitä tarjoavat, ei olla päästy puusta pitkälle.

VAIHTOEHTOJA TARHATUILLE TURKIKSILLE

Turkki on laadukas ja pitkäikäinen, mutta sen tuotannon ympäristöongelmien ja eläinten kohtelun eettisten kysymysten takia turkkia ei voida sanoa täysin ekologiseksi tai ainakaan eettiseksi valinnaksi. Jos välttämättä kuitenkin haluaa ostaa oikeaa turkista, kannattaa suosia suomalaisia turkiseläimiä, jotka ovat tarhauksien sijaan eläneet vapaasti luonnossa. Näin voidaan olla hieman varmempia eläinten kohtelusta ja tuotannon ekologisuudesta.

Napapiiri Jeans (ks. kuva yllä) on uusi suomalainen vaatemerkki, joka suunnittelee ja valmistaa takkeja ja asusteita alusta loppuun Rovaniemellä. Takkien päämateriaalina on kierrätetty villa, joka on peräisin Ruotsin armeijan sarkatakeista. Tämän lisäksi Napapiiri Jeans käyttää materiaalina turkiksia, kuten punakettua, supikoiraa ja tiibetin lammasta. Merkki ei käytä tarhattujen eläimien turkkeja, vaan vain luonnosta pyydettyjä eläimiä, jotka metsästäjät pyytävät kaatolupien puitteissa. Tulevaisuudessa Napapiirin tarkoituksena on kehittää poronnahan käyttöä vaatteidensa materiaalina. Poron käyttö on sinänsä ekologisempi vaihtoehto, koska siitä käytetään nahan ja turkin lisäksi myös muut osat.

Kirppareilta löytyy nykyään paljon turkiksia. Sieltä turkiksia voikin ostaa puhtaimmalla omallatunnolla. Jos kierrätetyn turkiksen malli ei sellaisenaan miellytä, voi vanhasta turkista teettää uudenlaisen.

EKOLOGISTA TEKOTURKISTA?

Perinteinen tekoturkis ei ole materiaaliltaan tai tuotantotavaltaan ekologinen, mutta sitäkin voidaan kehittää parempaan suuntaan. Yhtälailla kuin muille tekokuiduille etsitään ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, pitäisi myös tekoturkista kehittää ekologisemmaksi.

Jos takkiinsa kaipaa turkista tai karvaa, mutta ei halua käyttää aitoa turkista, yksi vaihtoehto on hollantilaisen Hoodlamb-merkin takit (ks. kuva yllä).  Nämä tuotteet on tehty luomupuuvillasta ja hampusta, ja vuorissa käytetty karva on Hoodlambin uniikki tekokarva, jossa on osittain materiaalina hamppu.

VIHREÄT VAATTEET ON TURKITON

Meidän Vihreät Vaatteet -verkkokauppa on mukana Fur Free Retailer -merkintäjärjestelmässä, mikä tarkoittaa, että emme pidä verkkokauppamme valikoimmissa aitoja turkiksia tai turkissomisteisia tuotteita.  Suomessa Turkisvapaa-merkintää edistää Eläinsuojeluliitto Animalia. Lisää tietoa merkistä ja kaikki turkittomat liikkeet löydät osoitteesta www.turkittomatliikkeet.fi.

Amnestyn uusin mallisto ottaa kantaa Venäjän ihmisoikeuskysymyksiin. STOP MURDERS -hupparilla vaaditaan Venäjää lopettamaan ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien murhat. Amnesty käyttää huppareista saadut tuotot kampanjointiinsa ihmisoikeuksien puolesta.

STOP MURDERS -hupparit, kuten kaikki Amnestyn vaatteet, on valmistettu Reilun kaupan puuvillasta. Puuvilla on viljelty Intiassa ja hupparit valmistettu Mauritiuksella. Huppareita voi ostaa Amnestyn verkkokaupasta.

Kuva: Amnesty

Tamperelainen Laurese suunnittelee ja valmistaa koruja vanhoista suomalaisista kolikoista, markoista ja penneistä. Näiden materiaalien lisäksi koruiksi taipuu myös mm. vanhojen kahvilusikoiden varret.

Kuvat: Laurese