75% tekstiilijätteestä kaatopaikalle

Vaikka Suomi mielletään edelläkävijänä kierrätyksessä, luvut kertovat toista tarinaa: Suomessa vuosittain syntyneestä 120 miljoonasta kilosta poistotekstiilejä noin 90 miljoonaa kiloa päätyy kaatopaikalle. Tässä on mukana kuluttajilta, teollisuudelta ja yrityksiltä tuleva teksitiilimateriaali.

Nämä luvut ovat Helena Hinkkalan tekstiilikierrätyksen esiselvityksestä, joka on tehty yhteistyössä VELOG – Vetovoimaa logistiikalla Forssan seudulle -projektin ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Selviksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä (pdf).

Kuva

Huonoa laatua

Se osa tekstiilijätteestä, joka ei mene kaatopaikalle, kierrätetään pääasiassa UFF:n, SPR:n, Fidan ja Pelastusarmeijan kautta. Nämä organisaatiot tekevät tärkeää työtä tekstiilien kierrätyksen eteen, mutta nekään eivät pysty kierrättämään kaikkea materiaalia huonon laadun takia.

Jopa puolet kerätystä materiaalista päätyy loppujen lopuksi kaatopaikalle tai poltettavaksi, kirjoittaa Hinkkala raportissaan. Näiden huonolaatuisten tekstiilien osuus tulee jatkossa yhä edelleen kasvamaan, sillä nykyisin on vallalla ajatus, ettei vaatteen olisi tarkoituskaan kestää sesonkia kaumpaa.

Tekstiilit kiertoon

Paras tapa olisi siis ennaltaehkäistä jätteen syntyä, kuten selvityksessäkin kerrotaan. Tekstiilejä tulisi kierrättää sellaisenaan niin kauan kuin mahdollista tai valmistaa niistä uusia tuotteita (kuten esim. Glope Hope tekee). Toisaalta tekstiilejä voidaan myös muokata kuitutasolla uusiksi materiaaleiksi (esim. kierrätetty polyesteri). Suomessa kierrätys kuitutasolla tarkoittaa lähinnä lumpun mekaanista kuiduttamista käytettäväksi esimerkiksi eristeenä, sillä täältä ei löydy tarvittavia laitteita tekstiilien kemialliseen kierrätykseen.

Osa tekstiilijätteestä päätyy myös poltettavaksi. Tässä tosin piilee riskinsä, sillä tekstiilien viimeistelyyn on voitu käyttää monenlaisia kemikaaleja, joiden poltto on haitallista ympäristölle. Tekstiilijätteen loppusijoitus kaatopaikallekaan ei ole riskitöntä, sillä hapettomissa oloissa biohajoavista aineista vapautuu kasvihuonekaasuja.

Ilmeisesti vuonna 2016 Suomeen tulee voimaan laki, joka kieltää kaiken biohajoavan aineksen loppusijoittamisen kaatopaikalle. Tähän mennessä olisi siis keksittävä uusia, tehokkaampia tapoja kierrättää!

Kuva

Ei vain kuluttajan vastuulla

Monissa kuluttajatuotteissa, kuten elintarvikkeissa, tulee kertoa, miten tuote kierrätetään. Tällainen ohjeistus olisi hyvä liittää myös tekstiileihin, kuten Hinkkala päätelmissään esittää. Tosin tekstiilialalla kiistellään edelleen siitä, pitäisikö edes alkuperämaa merkitä tuotteisiin, joten voinee mennä vielä tovi ennenkuin tällainen ohjeistus saadaan aikaan.

Toisin kuin vaikka elektroniikka-alalla, tekstiilialan yrityksillä ei ole tuottajavastuuta. Tämä tarkoittaa, että tekstiiliyritys ei ole vastuussa tuotteen loppusijoituksesta tai sen kulutuskestävyydestä. Tällaisella lakimuutoksella saataisiin varmasti tekstiiliyritykset toimimaan toisin!

Tuotteiden suunnittelussa pitäisi unohtaa kehdosta hautaan -ajattelu ja pyrkiä kehdosta kehtoon -sykliin, jossa päämääränä on se, ettei jätettä syntyisi ollenkaan. Tekstiilien materiaalit ja tuotteet itsessään tulisi suunnitella siten, että kierrätys sellaisenaan tai kuitutasolla onnistuisi mahdollisimman tehokkaasti.

Kuva: Gary Harveyn 28 takista suunnittelema iltapuku

Mikä avuksi?

Tekstiilijätteen määrää saadaan vähennettyä ennen kaikkea kulutusta vähentämällä. Mutta tietenkin jo olemassa oleville tekstiileille pitää löytää järkevämpää hyötykäyttöä kuin sijoitus kaatopaikalle. Kierrättämisestä pitäisikin tehdä entistä helpompaa ja löytää tapoja kierrättää myös huonokuntoista tekstiilijätettä.

Tässä olisikin uusille innovaatioille ja yritysideoille tilaa! Kierrättämisestä voidaan tehdä kannattavaa liiketoimintaa, mutta toisaalta sillä voi olla myös muita tärkeitä yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten työttömyyden vähentäminen.

Forssan alueelle on kehitteillä pilottiprojekti tekstiilijätteen kierrätystä varten, mutta myös kansalaisten aktiivisuutta kaivataan. Voit kantaa kortesi kekoon täyttämällä Hämeen ammattikorkeakoulun laatiman nettikyselyn, jossa kartoitetaan mm. kotitalouksen tekstiilijätteen määrää ja kierrätystapoja. Voit osallistua kyselyyn täällä (vastausaikaa 26.8.2011 saakka).

 

Jaa:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *