Kie von Hertzen kertoo:

“Me ideoitiin yhdessä mitä spesiaalia voisimme tarjota faneille. Keksittiin idea käyttää meidän vanhoja farkkuja, paitoja ja kitarankieliä tuotteissa. Tuotteiden joukossa on esimerkiksi Mikon vuonna 2001 bändin ensimmäisellä Tavastian keikalla käyttämä paita ja 2008 Provinssirockissa käyttämät liivit. Mukana on myös mun vanhat farkut, mitkä jalassa kiersin aikanaan puoli vuotta latinalaista Amerikkaa.”

VHB:n kierrätysmallisto on toteutettu yhdessä yhtyeen ja Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelija Jaana Braggen kanssa. Tuotteet on valmistettu Suomessa. Mallisto on yksinoikeudella myynnissä Backstage Rock Shopissa ja bändin loppuvuoden keikoilla.

Bändin muissakin tuotteissa on otettu vastuullisuus huomioon: esimerkiksi kaikki bändin uudet T-paidat ja hupparit on valmistettu luomupuuvillasta. Näitä paitoja on myynnissä myös Green Street -verkkokaupassa.

Kuvat: Toni Ahonen

Tiettyjen materiaalin kohdalla leikkuujätettä syntyy vaikka kuinka tarkkaan tekisi leikkuusuunnitelman. Näin on esimerkiksi nahan kohdalla. Nahkavuodan reunat ovat usein huonolaatuisia ja keskelläkin vuotaa voi olla epätasaisuuksia, jolloin aivan kaikkea pintaa ei voida käyttää hyödyksi. Yleensä nämä nahan leikkuujätteet päätyy kaatopaikalle, mutta uusien innovaatioiden avulla ne voivat olla raaka-aineena aivan uudelle materiaalille!

Uusissa Nurmi-tuotteissa on käytetty materiaalina Iso-Britanniassa valmistettua uusionahkaa (E-Leather Plus). Pienet suikaleet ja leikkuujätteet rouhitaan aivan pieneksi rouheeksi, joka kiinnitetään veden paineella molemmin puolin tekstiilikuitukerrosta. Tämän jälkeen materiaali värjätään ja viimeistellään PU-pinnoitteella. Samalla pintaan saadaan paperisapluunalla nahkakuviointi.

Materiaalia on käytetty aiemmin pääasiassa huonekalujen verhoiluun, joten sen kulutuskestävyys on erittäin hyvä.

Tässä vielä kuvallinen kertomus materiaalin synnystä:

Uusionahasta valmistettuja Nurmi-tuotteita ovat Aku-puhelinkotelo ja Akseli-läppärilaukku. Kaikki tuotteet on valmistettu Lahdessa paikallisessa ompelimossa.

Aku-puhelinkotelo  (kuvassa yllä) sopii suojaksi suurinpaan osaan älypuhelimia. Samalla sivutaskussa kulkee mukana vaikka luottokortti. Väreyhdistelmiä on tarjolla viisi:

Akseli-läppärilaukkua on kahta kokoa: 13″ ja 15″. Päältäpäin tuote on väriltään hieman taitettu musta, mutta sisältä ja sivuilta paljastuu värikäs kontrasti.

Läppärilaukkuja on valikoimissa neljällä eri väriyhdistelmällä:

Nurmi-uusionahkatuotteet löytyvät Green Street -verkkokaupan valikoimista.

Snellman puhuu aivan totta kirjoittaessaan, että tuunaaminen, kierrätysvaatteiden valmistaminen ei ratkaise kasvavaa jäteongelmaa, vaan tekstiiliteollisuus voisi käyttää jätteitään hyödyksi muokkaamalla niitä kuitutasolla uudeksi materiaaliksi.

“Keski-Euroopassa on jo yrityksiä, jotka tekevät oikeaa bisnestä repimällä vaatteita repimäkoneissa ja kuiduttamalla massan uudestaan.

Uuskuidusta kehrätään jopa lankaa. Jos tekstiilien keräys on organisoitu hyvin, raaka-ainettakin riittää.”

Luonnonkuiduista esimerkiksi puuvillaa voidaan kierrättää tällä tapaa, ja markkinoilla onkin jo kierrätyspuuvillasta tehtyä tuotteita. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Baggu-merkin reppuja 100% kierrätyspuuvillasta:

Kuva: Baggu

Luonnonkuitujen kierrätyksessä ongelmana on se, että repimisessä ja kuiduttamisessa kuitujen pituus lyhenee, jolloin materiaalista voi tulla heikkolaatuisempaa. Tämän takia kuituihin usein lisätään uutta raaka-ainetta vahvistamaan sidosta. Toki tässäkin uudet innovaatiot parantavat tekniikkaa!

Luonnonkuitujen kierrättämistä yleisempää on kierrättää synteettisiä kuituja. Tässä kohtaa ihmettelinkin Snellmanin kirjoittamaa:

“Synteettisiäkin kuituja osataan palauttaa kemiallisesti alkutilaan, jolloin niistä voidaan tehdä uutta kuitua. Vaikka tekniikka on olemassa, bisnekseksi siitä ei vielä ole.”

Varsinkin kierrätetty polyesteri (r-PET) on jo laajalti kaupallisessa käytössä. Synteettisten materiaalien kierrättäminen on luonnonkuituja helpompaa, sillä kuitujen koostumus ei huonone prosessissa. Kierrätettyä polyesteria on käytetty jopa H&M:n ekomallistossa:

Kuva: H&M

Erittäin hyvä, että näistä asioista kirjoitetaan Hesarissakin isosti. Tosin Snellman väittää, ettei vastuuttomasta vaateteollisuudesta keskusteltaisi:

“Ruokaan liittyvä keskustelu käy kyllä yhä vaativammaksi ja ympäristötietoisemmaksi, mutta kukaan ei puhu lähivaatteista, pikamuodista tai roskapuseroista, joihin ei pitäisi sortua kuin korkeintaan kerran vuodessa. “

Vaikkei vaatteiden ekologisuudesta keskustelu vielä käy yhtä kuumana kuin luomuruoasta puhuminen, ei se silti tarkoita, etteikö lähivaatteista tai pikamuodin haitoista puhuta!

Kuvat: Love Me Again

Nämä luvut ovat Helena Hinkkalan tekstiilikierrätyksen esiselvityksestä, joka on tehty yhteistyössä VELOG – Vetovoimaa logistiikalla Forssan seudulle -projektin ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Selviksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä (pdf).

Kuva

Huonoa laatua

Se osa tekstiilijätteestä, joka ei mene kaatopaikalle, kierrätetään pääasiassa UFF:n, SPR:n, Fidan ja Pelastusarmeijan kautta. Nämä organisaatiot tekevät tärkeää työtä tekstiilien kierrätyksen eteen, mutta nekään eivät pysty kierrättämään kaikkea materiaalia huonon laadun takia.

Jopa puolet kerätystä materiaalista päätyy loppujen lopuksi kaatopaikalle tai poltettavaksi, kirjoittaa Hinkkala raportissaan. Näiden huonolaatuisten tekstiilien osuus tulee jatkossa yhä edelleen kasvamaan, sillä nykyisin on vallalla ajatus, ettei vaatteen olisi tarkoituskaan kestää sesonkia kaumpaa.

Tekstiilit kiertoon

Paras tapa olisi siis ennaltaehkäistä jätteen syntyä, kuten selvityksessäkin kerrotaan. Tekstiilejä tulisi kierrättää sellaisenaan niin kauan kuin mahdollista tai valmistaa niistä uusia tuotteita (kuten esim. Glope Hope tekee). Toisaalta tekstiilejä voidaan myös muokata kuitutasolla uusiksi materiaaleiksi (esim. kierrätetty polyesteri). Suomessa kierrätys kuitutasolla tarkoittaa lähinnä lumpun mekaanista kuiduttamista käytettäväksi esimerkiksi eristeenä, sillä täältä ei löydy tarvittavia laitteita tekstiilien kemialliseen kierrätykseen.

Osa tekstiilijätteestä päätyy myös poltettavaksi. Tässä tosin piilee riskinsä, sillä tekstiilien viimeistelyyn on voitu käyttää monenlaisia kemikaaleja, joiden poltto on haitallista ympäristölle. Tekstiilijätteen loppusijoitus kaatopaikallekaan ei ole riskitöntä, sillä hapettomissa oloissa biohajoavista aineista vapautuu kasvihuonekaasuja.

Ilmeisesti vuonna 2016 Suomeen tulee voimaan laki, joka kieltää kaiken biohajoavan aineksen loppusijoittamisen kaatopaikalle. Tähän mennessä olisi siis keksittävä uusia, tehokkaampia tapoja kierrättää!

Kuva

Ei vain kuluttajan vastuulla

Monissa kuluttajatuotteissa, kuten elintarvikkeissa, tulee kertoa, miten tuote kierrätetään. Tällainen ohjeistus olisi hyvä liittää myös tekstiileihin, kuten Hinkkala päätelmissään esittää. Tosin tekstiilialalla kiistellään edelleen siitä, pitäisikö edes alkuperämaa merkitä tuotteisiin, joten voinee mennä vielä tovi ennenkuin tällainen ohjeistus saadaan aikaan.

Toisin kuin vaikka elektroniikka-alalla, tekstiilialan yrityksillä ei ole tuottajavastuuta. Tämä tarkoittaa, että tekstiiliyritys ei ole vastuussa tuotteen loppusijoituksesta tai sen kulutuskestävyydestä. Tällaisella lakimuutoksella saataisiin varmasti tekstiiliyritykset toimimaan toisin!

Tuotteiden suunnittelussa pitäisi unohtaa kehdosta hautaan -ajattelu ja pyrkiä kehdosta kehtoon -sykliin, jossa päämääränä on se, ettei jätettä syntyisi ollenkaan. Tekstiilien materiaalit ja tuotteet itsessään tulisi suunnitella siten, että kierrätys sellaisenaan tai kuitutasolla onnistuisi mahdollisimman tehokkaasti.

Kuva: Gary Harveyn 28 takista suunnittelema iltapuku

Mikä avuksi?

Tekstiilijätteen määrää saadaan vähennettyä ennen kaikkea kulutusta vähentämällä. Mutta tietenkin jo olemassa oleville tekstiileille pitää löytää järkevämpää hyötykäyttöä kuin sijoitus kaatopaikalle. Kierrättämisestä pitäisikin tehdä entistä helpompaa ja löytää tapoja kierrättää myös huonokuntoista tekstiilijätettä.

Tässä olisikin uusille innovaatioille ja yritysideoille tilaa! Kierrättämisestä voidaan tehdä kannattavaa liiketoimintaa, mutta toisaalta sillä voi olla myös muita tärkeitä yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten työttömyyden vähentäminen.

Forssan alueelle on kehitteillä pilottiprojekti tekstiilijätteen kierrätystä varten, mutta myös kansalaisten aktiivisuutta kaivataan. Voit kantaa kortesi kekoon täyttämällä Hämeen ammattikorkeakoulun laatiman nettikyselyn, jossa kartoitetaan mm. kotitalouksen tekstiilijätteen määrää ja kierrätystapoja. Voit osallistua kyselyyn täällä (vastausaikaa 26.8.2011 saakka).

Monet niin suomalaiset kuin ulkomaisetkin merkit käyttävät kierrätettyjä ja teollisuuden ylijäämämateriaaleja hyväkseen mallistoissaan, mutta tallinnalainen suunnittelija Reet Aus haluaa tehdä vielä enemmän. Hän vetää projektia nimeltä Trash to trend, jonka tarkoituksena on luoda verkosto, jossa teollisuuden ylijäämä tavoittaa suunnittelijat. Tätä kanavaa pitkin tehtaat voivat kertoa, mitä ylijäämää heidän varastoistaan löytyy, ja vastaavasti suunnittelijat saavat helpommin käsiinsä kierrätysmateriaaleja.

Reet Ausin projektista on tekeillä dokumentti, josta trailer nähtävillä tässä:

Out Of Fashion -documentary trailer from Reet Aus on Vimeo.

NURMI

Luna-maksimekko / Materiaali: 100% GOTS-sertifioitu luomupuuvilla, kierrätetty trikoo

NURMI

Elsa-mekko / Materiaali: 100% GOTS-sertifioitu luomupuuvilla, kierrätetyt napit

Fiona-huivi / Materiaali: 100% GOTS-sertifioitu luomupuuvilla, kierrätetty trikoo

NURMI for ReUse Republic

Mekko  / Materiaali: miesten paita (Petrifun)

Huivi / Materiaali: bolero (s.t.i.), neulemekko (Benetton)

NURMI for ReUse Republic

Toppi / Materiaali: luomupuuvilla

Hame / Materiaali: miesten paita (Petrifun)

Kaulakoru / Materiaali: nahkatakki (Armani), nahkahanskat

—

Lisää kuvia & tietoa mallistosta www.anniinanurmi.com

Neulepaidasta ja -mekosta muotoutui neulehuivi, jota voi käyttää myös huppuna:

Armanin nahkatakista ja mustista hanskoista tulee paljon koruja:

Myös pojille jotain:

Nämä kaikki ja paljon muuta myynnissä Kampin kauppakeskuksen ReUse Republic Design Marketilla 17.-19.9.2010!

Petrifunin jättimäisestä miesten kauluspaidasta kuoriutui naisten mekko:

Benettonin trikoomekko sai uuden ilmeen palmikkovyöllä ja lyhyillä hihoilla:

Benettonin suorat housut muuttuivat haaremihousuiksi:

Perinteinen kauluspaita muuntui raitapaidaksi, jonka venepääntie muodostuu kauluspaidan nappilistasta:

Kravatista muotoutui rusettipanta:

Tässä vasta ensimmäiset, paljon enemmän luvassa tuonnenpana!

Paras ratkaisu ongelmaan olisi tuottaa vähemmän, jotta ylijäämääkin saataisiin vähennettyä. Mutta kerran tuotteet on jo tehty, on hyvä keksiä vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia ylijäämälle. Kampin kauppakeskus on osaltaan pureutunut tähän ongelmaan järjestämällä ReUse Republic -tapahtuman, jossa kahdeksan nuorta suunnittelijaa luo kauppojen ylijäämävaatteista uusia tuotteita. Tästä on kotikutoinen tuunaus kaukana. Luvassa on paljon mielenkiintoista designia!

Kahdeksan suunnittelijaa valittiin keväällä esikarsinnan kautta ja kesän aikana he valmistavat vaatteita syksyn myyntitapahtumaa varten. Allekirjoittanut on yksi näistä kahdeksasta suunnittelijasta. Alla ensimmäinen valmistamani asu:  raitapaita miesten kauluspaidasta ja jakun vuorista sekä hame, joka on muotoiltu jakusta. Lisää kuvia uusista tuotteista luvassa pian!
ReUse Republicin on ideoinut Mari Martin, joka lanseerasi konseptin alunperin Virossa. Nyt tapahtuma on rantautunut myös Suomeen!

ReUse Republic -tapahtuma järjestetään Kampin kauppakeskuksessa 18.-19.9.2010, jolloin myynnissä on kesän aikana valmistettuja uusiotuotteita.

Liity ReUse Republicin Facebook-ryhmään, josta voit lukea kuulumisia suunnitteluprosessin varrelta ja nähdä kuvia uusista luomuksista.