Vaikka selkeästi nähdään, että monet kemikaalit ja toimintatavat, joita vaateteollisuudessa käytetään, ovat hengenvaarallisia niin työntekijöille kuin kuluttajillekin, ei niiden käyttöä lopeteta. Ja vaikka Euroopassa lopetettaisiinkin, se ei takaa, etteikö homma jatkuisi samaan malliin Kaukoidässä.

Myrkkyvaatteet kaupan hyllyllä

Kaukoidästä Euroopan markkinoille tuodut tuotteet voivat sisältää monia ihmiselle vaarallisia kemikaaleja, mutta ne useimmiten silti päätyvät kaupan hyllyille. Yksi syy on se, ettei kaikkia tuotteita tarkasteta. Nurinkurisempaa on se, että vaikka tuote tarkastettaisiin ja siitä löydetään haitallisia kemikaaleja, ne siitä huolimatta pääsevät myyntiin, sillä aina ei ole laillista perustetta vetää niitä pois markkinoilta. Niitä tuotteita, jotka on vedetty pois markkinoilta, voi käydä lukemassa netissä  EU:n Rapex-raporteista.

Halpa = hyvä

Vaikka vaarallisten vaatteiden myynti ja valmistus kiellettäisiin joka ikisessä maailman kolkassa, aina löytyy tahoja, jotka kiertävät lakia. Syy, miksi lakia kierretään, on se, että myrkillisten kemikaalien ja vaarallisten viimeitelyjen käyttö vaatteiden tuotannossa yksinketaisesti on halvempaa: esimerkiksi hiekkapuhallus ilman suojalaitteita on halvempaa kuin käyttää suojalaitteita (aina saa uuden työntekijän jos edellinen kupsahtaa) tai vaihtaa viimeistelytapa kalliimpaan tekniikkaan.

No more fashion victims

Tuotantolaitoksilla on kovat paineet tuottaa vaatteita yhä halvempaan hintaan, sillä länsimaiset vaateyritykset haluavat myydä vaatteita lähes ilmaiseksi kuluttajille. Ja kuluttajathan ostavat, jos näitä tarjotaan. Muutos pitäisikin tapahtua koko kulutuskuluttuurissa: emme voi ajatella, että vaatteita voidaan ostaa näin halvalla ja tällä tahdilla ilman, että joku on joutunut kärsimään.

Yllä oleva kuva on otettu viime kesänä KappAhl-kaupan naistenvaateosastolla, jossa kyseinen teksti oli kirjoitettuna kylttiin. Teksti oli varmasti tarkoitettu positiiviseksi, mutta se tavallaan kiteyttää koko vaateteollisuuden ongelman. Huippumuoti kestää vain hetken, mutta sen valmistuksen vaikutukset ikuisesti.

Kuva: Katsomo

Tänään on siis Vihreät Vaatteet -verkkokaupan viimeinen aukiolopäivä, joten vielä on hetki aikaa käydä viemässä viimeiset muuttomyyntien lisäalesta! Huom: tänään 26.4.2011 kaikki tilaukset ilman toimituskuluja!

Huonot valikoimat

Kaupoiksi, joista etsimme Kuningaskuluttajan toimittajalle ekovaatteita, valittiin isoimpia kauppaketjuja, kuten Sokos, Halonen, Stockmann, KappAhl, Citymarket, Prisma ja H&M. Valikoimat olivat aika kehnoja. Eniten löytyi luomupuuvillaisia trikoopaitoja ja muutaman farkut.

Kaikenkaikkiaan Suomen ekovaatetarjonta on viimeisen parin vuoden aikana parantunut huomattavasti, mutta tätä muutosta ei näe isoissa ketjuissa.

Sokoksen edustaja Lea Rankinen kertoi, ettei kysyntä ole ollut tarpeeksi suurta, jotta valikoimia olisi kannattanut kasvattaa. Ei ihme, ettei kauppa ole käynyt, jos Sokoksen ekovaatetarjonta pitää sisällään vain muutaman nuhjuisen trikootuotteen. Maailmalla kun olisi hienoja ekomerkkejä vaikka kuinka!

Laajin ekovaatetarjonta oli yllättäen H&M:llä, jolla oli juuri alkanut Sustainable style -kampanja. Malliston materiaaleina on luomupuuvillaa, kierrätettyä polyesteria, ylijäämäkankaita ja luomupellavaa. Hieno juttu, mutta tämäkin on vain ohimenevä kampanja, eikä koske H&M:n valikoimaa laajassa mittakaavassa.

Kuva: H&M

Tiedoissa puutteita

Toimittaja Virpi Väisänen olisi halunnut löytää mahdollisimman ympäristöystävälliset farkut, joissa ei ole haitallisia viimeistelyitä. Tämä osoittautui lähes mahdottomaksi selvittää, sillä mistään farkuista ei löytynyt tietoa viimeistelyistä. Myös tämä info pitäisi olla helposti saatavilla avoimessa tuotantoprosessissa.

Mikä olisi tarpeeksi suuri impulssi kuluttajilta, että yritykset ja myös viranomaiset ymmärtäisivät tuotannon avoimuuden tärkeyden kuluttajille? Jos ei muuta, liity ainakin Facebook-ryhmään Haluan tietää vaatteideni alkuperän!

Halpaa vai kallista?

Toimittaja päätyi valitsemaan omaksi ekovaatekokonaisuudekseen omat vanhat farkut, H&M:n halvan 50% luomupuuvillaa sisältävän T-paidan sekä Sokokselta kalliin neuleen. Tästä voi olla montaa mieltä: Onko H&M:n halppispaita ikinä ekologinen valinta? Maksaako kallis neule itsensä käyttöiässä takaisin? Olivatko nämä ylipäätään tarpeeksi ekologisia valintoja?

Kaiken kaikkiaan ekovaateostoksilla maltti ja järki on valttia. Mieluummin ostaa vähän ja harkitusti laadukasta kuin paljon huonoa. Kompromisseja täytyy ihan varmasti tehdä, ja tässä Väisäsen ostokset olivat hyvä esimerkki. Ekologinen voi olla monella tapaa!

Lue lisää vaatteen hinnasta kirjoituksesta Saako kalliilla hyvää ja halvalla huonoa? ja Uuden Mustan sivuilta Mistä viiden euron paidan hinta muodostuu?

Mitä etsiä?

Ekotuotteen valinnassa yhtä tärkeitä tekijöitä on niin tuotannon ympäristöystävällisyys kuin vaatteen laatukin. Jos tavallisista kaupoista ei löydy ekomateriaaleja, hyvä vaihtoehto on valita laadukas ja pitkäikäinen tuote, jota tulee käyttämään pitkään. Lue lisää aiheesta: Mikä tekee vaatteesta vihreän?

Mistä löytää?

Isojen ketjujen ekovaatevalikoimien olessa vielä vajavaisia, kannattaa kääntyä pienempien ekovaatekauppojen, verkkokauppojen ja tietenkin kirpparien puoleen.

Mutta ehkä mustaan pukeutuminen kertoo vain siitä, että musta toimii. Sitä on helppo yhdistellä ja se on aina varma ja toimiva valinta.

Klippi katsottavissa kokonaisuudessaan YLE Areenalta.

Kuva: YLE

Haitallinen hiekkapuhallus

Farkkujen viimeistelyssä kuluneen ulkonäön saamiseksi on käytetty pitkään hiekkapuhallusta, jonka takia pelkästään Turkissa tuhannet työntekijät ovat sairastuneet ja kymmenet kuolleet. Koska tehtaissa ei ole käytetty tarvittavaa suojausta eikä ilmastointia, työntekijät ovat hengittäneet hiekkapölyä. Tämä pöly jää keuhkoihin aiheuttaen sairauden nimeltä silikoosi (pölykeuhkotauti), johon ei ole parannuskeinoa.

EU:n alueella manuaalinen hiekkapuhallus on kielletty, ja EU-jäsenyyttä tavoittelevassa Turkissakin kielto astui voimaan noin vuosi sitten. Kuitenkin edelleen tehtaita epäillään menetelmän käytöstä.

Kuva: MTV3 / 45 minuuttia

Vaateteollisuuden nurinkurisuus

Suuri syy siihen, että tällaista edelleen tapahtuu, on valvonnan puute. Vähimmäisvaatimuksena on noudattaa kunkin maan lakeja, mutta esimerkiksi Kiinassa ihmisoikeudet eivät ole kovassa huudossa. Monissa maissa valvonta on riittämätöntä, ja tehtaita pyöritetään lain valvovan silmän ulottumattomissa.

Valvonnan lisäksi toinen iso syy on yksinkertaisesti nykyisen vaateteollisuuden tapa toimia: länsimaiset yrityksen haluavat tehtaiden valmistavan vaatteita yhä enemmän, yhä nopeammin ja yhä halvemmalla. Kiristynyt kilpailutilanne ajaa tehtaita käyttämään epäeettisiä toimintatapoja, kuten halpaa ja nopeaa hiekkapuhallusta, joka vaarantaa työntekijöiden terveyden.

Epäeettisesti toimiva tehdas tai alihankkija voi joutua sulkemaan ovensa tai se voi saada rahallisia sanktioita, mutta kyseisessä tehtaassa farkkunsa valmistuttava yritys voi helposti pestä kätensä asiasta. Vaateyritys kun harvoin toimii samassa maassa, missä se teettää vaatteensa, ei kyseisen maan lait koske niitä. Suurin vahinko on yritykselle koituva imagohaitta, joka voidaan peitellä uusilla markkinointitempauksilla ja sama tuotantotapa saa jatkua.

Kuva: Trousers London

Tuotanto läpinäkyväksi

Jotta tällainen toiminta saadaan kuriin, toivoisi yrityksiltä läpinäkyvyyttä. Perusfarkkumerkkien tuotantoketju on harvoin täysin tiedossa, joten kuluttajakaan ei saa tietää tarkalleen missä ja miten omat farkut on valmistettu. On kuitenkin olemassa jo monia vastuullisia farkkumerkkejä, jotka toimivat ekologisesti ja eettisesti, ja heidän tuotantoprosessiaan valvoo ulkopuoliset tahot (sertifiointiyritykset kuten SAI, Fair Wear Foundation tai Fair Labor Association). Tällaisia vastuullisia farkkumerkkejä on mm. Kuyichi, Howies, Del Forte, Loomstate, Sharkah Chakra Jeans, Trousers London, Monkee Genes ja NU.

Farkkujen viimeistelyt ja niiden haitat

Hiekkapuhalluksella saatavan kulutusefektin voi saada aikaiseksi myös hiomapaperilla tai hiomakoneella, jotka nekin ovat työntekijöille vaarallisia ilman hyvää suojausta. Muita ongelmallisia farkkujen viimeistelyjä on mm. kivipesu. Kivipesussa farkut pestään hohkakivien kanssa, mikä vie paljon vettä ja aiheuttaa suuren määrän jätettä. Myös kivipesussa työntekijä saattaa altistua hiekkapuhalluksen tapaan kivipölylle.  Farkun pinta rikkoutuu kivipesukäsittelyssä, mikä huonontaa farkkujen kestoa. Nykyään entsyymipesu, joka ei huononna farkun laatua, on pitkälti syrjäyttänyt kivipesun. Entsyymit ovat kivipesua ekologisempia siinä mielessä, että vettä kuluu prosessissa vähemmän ja entsyymit ovat biohajoavia.

Toinen haitallinen farkkujen käsittely on kloorivalkaisu, joka on sekä ympäristölle että ihmisen tervedelle vaarallista. Farkkuja voi valkaista myös auringossa, jota käytetään valitettavan vähän menetelmän hitauden takia. Esimerkiksi Sharkah Chakra Jeans myy auringossa valkaistuja farkkuja.

Valmiita farkkuja voidaan myös käsitellä värjäämällä, jotta saadaan aikaiseksi esim. likainen ulkonäkö. Tähän käytetään kemikaaleja, jotka usein ovat haitallisia niin ihmiselle kuin ympäristöllekin.

Ympäristöystävällisempiä viimeistelymenetelmiä on käytössä mm. Howies- ja Del Forte -merkeillä. Howies pesee farkkunsa kumisilla “ekopalloilla” (ks. kuva alla) ja Del Forte viimeistelee farkkunsa käsinpesten tavallisella saippualla ja yksityiskohdat hioo käsin hiekkapaperilla. Ylipäätään kannattaa suosia farkkuja, joita on käsitelty mahdollisimman vähän. Parempi on kuluttaa farkkuja käytössä kuin ostaa valmiiksi rikkinäiset farkut.

Kuva: Howies

Farkkujen tuotanto

Farkkujen viimeistely ei ole ainut farkkujen ympäristöongelma. Farkkukankaaseen tarvitaan puuvillaa, jonka viljely vie runsaasti vettä ja kasvatukseen tarvitaan paljon keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Nämä kemikaalit saastuttavat ympäristöä ja voivat vaarantaa viljelijöiden terveyden. Jos värjäyksessä ei puhdisteta likavesiä hyvin, voi väriaineita joutua suoraan vesistöihin. Lisäksi puuvillan viljely, nappien ja niittien valmistaminen ja tuotteen kokoaminen voivat kaikki tapahtua eri maissa – jopa eri maanosissa, joten kuljetukseen kuluu paljon energiaa. Farkkujen tuotanto ja kaikki eri alihankkijat toimivat usein maissa, joissa eettisyydestä tai ympäristönsuojelusta ei ole takeita.

Käytön kannalta laadukkaat farkut ovat jo itsessään ekologiset, sillä ne kestävät käytössä pitkään, eikä niitä tarvitse pestä usein. Jos ostaa uudet farkut, kannattaa suosia laadun lisäksi luomupuuvillaa ja merkkejä, jotka toimivat ekologisesti ja eettisesti koko tuotannon osalta. Farkkuja kannattaa koluta myös kirppareilta, koska monet laittavat kiertoon lähes uudenveroisia housuja.


Kilpailijoiden tuli valmistaa cocktailmekko käyttäen ympäristöystävällisiä kankaita, jokaisen oma malli asiakkaanaan. Tämän kerran haasteeseen liittyi, että mallit kävivät itse ostamassa mekon kankaat. Luvassa oli siis suurta hulinaa ja juoksentelua kangaskaupassa. Heille kyllä näytettiin, miltä hyllyltä ekologisia kankaita löytää, mutta sen syvällisempi tarkastelu jäi uupumaan. Mielenkiintoisempaa olisi ollut vaatesuunnittelijoiden itse valita kankaat ja yhtenä arvostelukriteerinä olisi ollut onnistunut ekologinen materiaalivalinta.

Nyt ekologisuus jäi ohjelmassa vain muutamaan vaatesuunnittelijan kommenttiin, kuten:

“Luomukangas on luonnonmateriaalia, kuten bambua ja hamppua”.

- Ok, bambu ja hamppu ovat ekologisia, mutta ei VAIN luonnonmateriaalit ole ympäristöystävällisiä. Tämä on yleisin väite, jota ekologisista kangaista puhuttaessa kuulee. “Luonnonmateriaali = ympäristöystävällinen materiaali” ei läheskään aina pidä paikkaansa. Kaukana siitä! Riippuu paljon käyttötarkoituksesta, mikä materiaali kannattaa valita. Tekokuitukin voi olla ekologinen. Lisää aiheesta Tekokuitu on ekokuitu -postauksesta.

“On inhottavaa, miten paljon väriaineita joutuu vesistöihin.”

- Tämä on ihan totta. Kankaiden väriaineita, viimeistelyaineita ja muita kemikaaleja kulkeutuu vesistöihin saastuttaen pahasti ympäristöä. Monessakaan tehtaassa esim. Kiinassa tai Intiassa jätevesien puhdistus ei ole lainkaan riittävää.

Yhtenä tuomarina oli näyttelijä ja ympäristöaktivisti Natalia Portman. Jakson kuvausten aikaan Portman oli juuri käynnistänyt vegaanikenkämalliston nimeltä Te Casan. Valitettavasti Te Casan joutui lopettamaan toimintansa viime vuoden lopulla. Harmi. Luultavasti konkurssin syynä oli Yhdysvaltain talouden tilanne, mene ja tiedä.

Portman kertoi suunnittelijoille, että oli hienoa, kun ohjelmassa tehtiin ekomuotia: “Vihreä muoti on sukupolvemme haaste.” Tämä on toden totta näin: vanhalla kaavalla emme voi enää kauaa jatkaa. Mutta on harmi, että tässäkin ohjelmassa vihreys sivuutettiin vain materiaalivalinnoilla (ja nekin hyvin pintapuolisesti). Paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut, että tehtäväksi olisi annettu valmistaa myös suunnittelun ja designin puolesta ekologinen vaate.

Muodin huipulle -ohjelma on nähtävissä Subin netti-TV:stä.

Kuvat: Bravo TV

Jos kerran kaikesta mahdollisesta tehdään nykyään tosi-TV:tä, niin miksei tästäkin aiheesta. Voi olla toimivakin konsepti: tämä varmasti saa monen brittinuoren pohtimaan enemmän vaatteidensa alkuperää.

Sarjan sivut löytyvät THREAD – Fashion Without Victim – nettilehdestä, joka kertoo ekologisesta muodista. Hyvännäköiset sivut, kannattaa katsastaa.