Vihreät Vaatteet - Tietoa ekologisista ja eettisistä vaatteista

Kaikille ja kaikelle täytyy keksiä oma lokeronsa, niin myös ekoiluelämälle. Helsingin Sanomien(28.9.2008) artikelissa “Lohas on ekojuppi” kerrotaan ilmiöstä nimeltä LOHAS, joka on lyhenne sanoista lifestyle of health and sustainability.

Lohaseilla tarkoitetaan kuluttajaryhmää, joka on kiinnostunut ekologisesta elämästä ja terveellisistä elämäntavoista. Kuten Hesarin artikkelin otsikko viittaa, lohasit kuluttavat ihan entiseen malliinsa, mutta valitsevat hieman ekologisempia vaihtoehtoja. Uusimmassa EcoQueen-lehdessä (josta aiemmin postasin) kerrotaan lohaseista, eikä ihme, sillä kyseinen lehti on aika hyvä ilmentymä lohas-kuluttajasta: hyvä omatunto saadaan ostamalla.

Markkinatalous, erityisesti yhdysvalloissa, on jo vuosia sitten äkännyt lohas-segmentin mahdollisuudet: mikä vaan eko-alkuinen menee kaupaksi. Virallisilla LOHAS-verkkosivuilla kerrotaan Lohas-yritysten harjoittavan “vastuullista kapitalismia”. Onko sellaista olemassakaan?

Hieman järkevämmältä kuulostava uusi termi on LOVOS, joka on lyhenne sanoista Lifestyle of voluntary simplicity. Lovokset ovat kiinnostuneita lohasien tapaa ekologisesta elämästä ja terveellisistä elämäntavoista, mutta ovat samalla kriittisiä kulutuksen suhteen.

Brittiläisen BBC:n  THREAD - Fashion Without Victim - nettilehdellä (josta löytyy myös aiemmin kertomani Blood, Sweat and T-shirts -sarja) oli hiljattain käynnissä kilpailu, jonka tarkoituksena oli löytää Iso-Britannian eettisimmät pukeutujat. Kilpailuun piti lähettää kuva itsestä tai kaverista, jolla on päällään kierrätetty, tuunattu, eettinen tai luonnonmukaisesti tuotettu asukokonaisuus. Nyt finalistit on valittu, ja ne ovat esille THREAD:n sivuilla. Yllättävän hienoja ja monipuolisia viritelmiä!

Karishma Murli Harjani: huivi tuunattu, takki kirpparilta, toppi ja sukkahousut lainattu, hame luomupuuvillaa, kravatti isän vanha, kengät Terra Planan (kuva: BBC - StyleSearch).

Sunnuntain Hesaria lukiessani törmäsin Glorian mainokseen, jossa isoon ääneen julistetaan: “Luksus ja laatu - kestävää kehitystä!” Siis hetkonen, pakko kyseenalaistaa..

Minun mielikuva Gloria-lehden luksuksesta on sellaista yltäkylläistä luksusta, jota ei kestäväksi voi sanoa: koko ajan halutaan hienompaa, uudempaa ja kalliimpaa; kaikkea enemmän. Vaikkakin on ihan totta, että laadukas tuote on pitkäikäinen ja näin ollen ekologinen, ei se yksioikoisesti tee kaikesta laadukkaasta ekologista. Yhtälailla “luksus”-tuotteet on voitu tehdä epäeettisisissä olosuhteissa ympäristölle haitallisella tavalla. Ei kallis hinta tee tuotteesta kestävämpää.

Perinteinen öky-luksus on saanut rinnalleen aivan uudenlaisen luksuksen, nimittäin ekoluksuksen, josta jo aiemmin postasin. Ekoluksus nostaa eettiset ja ekologiset arvot tärkeimmiksi blingin ja ökyilyn sijaan. Mutta epäilen kovasti, että Gloria-lehden sivuilla esitellyt tuotteet olisivat tätä uutta kastia, tai ylipäätään lehden näkökulma olisi erityisen eko ja kestävän kehityksen mukainen. Vai olenko väärässä?

Ja mitä se kestävä kehitys, jota nykyään viljellään missä milloinkin, tarkalleen ottaen tarkoittaa?

KESTÄVÄ KEHITYS
Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.

Ekologinen kestävyys eli ympäristön kestävä kehitys
Kehitys tulee olla tasapainossa luonnon kestokyvyn kanssa: biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemien toimivuus tulee säilyttää.

Taloudellinen kestävyys
Taloudellinen kestävyys on tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille.

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys
Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeistä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen.

Lisää aiheesta: www.ymparisto.fi/kestavakehitys.

Metallihenkareita valmistetaan vuosittain miljoonia, joista kolmasosa päätyy kaatopaikalle. Tässä mittakaavassa henkareitakin voi sanoa jo ympäristöongelmaksi. Henkarit eivät kuitenkaan ole niinkään kotitalouksien, vaan vaateteollisuuden ja pesuloiden ongelma.

“The Green Hanger” on kierrätettävä henkari, joka on tehty 100% kierrätetystä pahvista. Henkarin tekeminen ei vaadi ollenkaan liimaa, mustetta tai muita haitallisia aineita. Ilmeisesti nämä vihreät henkarit ovat olleet suurempi menestys kuin valmistajat ovat uskoneetkaan, sillä henkarit ovat loppuneet tyystin varastosta.

Ekologinen henkari saattaa kuulostaa aivan mitättömältä asialta, mutta niin kauan kuin vaate- ja pesulateollisuus toimii nykyisellä tavallaan, eivät henkarit mihinkään katoa. Siksi on hyvä keksiä luontoystävällisempiä ratkaisuja myös henkareille.

Toisaalta voi miettiä, pitäisikö mieluummin muuttaa koko vaateteollisuuden ja yhteiskunnan tapaa toimia, eikä vain laastaroida haavoja. Joidenkin mielestä esimerkiksi luomupuuvillan käyttö on vain “pienempi paha” eikä todellinen ratkaisu ympäristöongelmiin. Se on totta, mutta tällaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä ensihätään. Samalla pitäisi kuitenkin pohtia suurempaakin muutosta: miten koko kulutuskulttuurin tulisi muuttua, jotta saavuttaisimme oikeasti kestävän yhteiskunnan. Siihen eivät enää ekohenkarit auta.

Olen jo pitkään pohtinut, kuinka hyvin onnistuisi, että kaikki vaatteet (myös kengät, laukut ja muut asusteet), jotka ostan, olisivat ekologisia ja eettisiä. Saisinko hankittua kaikkea tarpeellista vihreinä versioina? Ja vaikka löytäisinkin kaikkea ekona, löytäisinkö mieleisiäni vaatteita, koska mikä tahansa hippeilyeko ei minuun uppoa. Mitä enemmän olen katsellut nykyistä tarjontaa (varsinkin netissä), sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että se onnistuisi.

Ja kuinka paljon sitä loppujen lopuksi tarvitsee uusia vaatteita? Tähän joku voisi sanoa, että ei yhtään: pärjäisin ainakin seuraavat kymmenen vuotta nykyisellä arsenaalilla. Mutta en minä niin ääriekoilija ole, ettenkö kaipasisi uusia vaatteita silloin tällöin. Haluaisin kuitenkin ostaa vaatteeni hyvällä omallatunnolla: tietäen, missä ja miten vaate on tuotettu. Tehdäkseni oman pienen osuuteni ekologisten vaatteiden hyväksi, haluan vihertää vaatekaappini. Samalla haluan osoittaa, että vihertäminen on mahdollista ilman, että joutuu tinkimään tyylistään.

Johanna Sumuvuorella, Vihreiden kansanedustajalla, on ollut hieman samanlainen ajatus omassa blogissaan “Vuosi ilman muotia”, jota voi lukea Vihreän langan nettisivuilta. Sumuvuoren tavoitteena on elää vuosi ilman pikamuotia: “Yritän olla vuoden sortumatta halpaan pintamuotiin, mutta silti omalla tavalla tyylikäs ja trendikäs. En aio olla minkäänlaisessa ostolakossa, vaan pikemminkin ostaa harkiten.” Alku on mennyt lupaavasti, mutta viimeinen blogimerkintä on 10.6. Mitenköhän projekti on jatkunut?

Aikomuksenani on, että minun VainVihreitäVaatteita-projekti ei jää vain vuoteen, vaan aion jättää epävihreät vaatteet tyystin. Ehkä tulevaisuudessa kaikki muoti muuttuu ekologiseksi ja eettiseksi, jolloin tällä projektilla tai blogilla ei ole enää virkaa. Sitä odotellessa..

Mutta minkälaisia ovat minun VIHREÄT VAATTEET:

EKOLOGISIA JA/TAI EETTISIÄ

Vaatteen eettisyydellä tarkoitan, että materiaalin tuottajalle ja tuotteen ompelijalle on maksettu reilua palkkaa, heillä on hyvät työolosuhteet ja heillä on mm. vapaus liittoutua sekä neuvotella työehdoista.

Vaatteen ekologisuudella taas tarkoitan, että materiaali on tuotettu ilman haitallisia kemikaaleja, luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. Ekologinen vaate on myös monikäyttöinen, helppohoitoinen (eli ei vie käytön aikana paljon energiaa), laadukas ja pitkäikäinen.

Parhaassa tapauksessa löydän tuotteen, joka on sekä ekologinen että eettinen koko elinkaarensa ajalta. Tällaisia 100% vihreitä tuotteita harvemmin vielä löytyy, joten ostamieni vihreiden vaatteitteni tulee olla joko mahdollisimman ekologisia tai mahdollisimman eettisiä.

KIERRÄTETTYJÄ

Jos vaate on mahdollista ostaa kierrätettynä, on se aina parempi kuin uuden ostaminen. Näin säästetään uuden tuotteen raaka-aineisiin ja tuotantoon menevä energia. Myös kierrätetyistä materiaaleista valmistetut vaatteet ovat uusia ympäristöystävällisempiä, koska kierrätettyjen materiaalien (kuten villa tai polyesteri) tuottaminen vie paljon vähemmän energiaa kuin materiaalin valmistus alusta alkaen.

ITSE TEHTYJÄ

Jos tuotteen tekee alusta loppuun itse, voi ainakin olla 100% varma, mistä ja miten se on valmistettu. Lisäksi silloin saa juuri sitä, mitä haluaa, eikä toista samanlaista löydy. Myös itsetehdyissä tuotteissa suosin kierrätettyjä tai ekologisia materiaaleja.

Eli täten lupaan tästä päivästä lähtien ostaa VAIN VIHREITÄ VAATTEITA ja näin pyrkiä pala palalta tekemään vaatekaapistani yhä vihreämmän ja vihreämmän. Katsotaan miten käy!

Suurin osa vaatteista, joita kaupoista nykyään löytyy, on tuotettu kehitysmaissa halvan työvoiman vuoksi. Se ei kuitenkaan ole yksioikoisesti pahasta, sillä se parantaa paikallisten ihmisten työllisyyttä ja näin myös elinolosuhteita. Eli vaateyritysten, jotka teettävät vaatteitaan kehitysmaissa, boikotointi ei ole sinällään ratkaisu ongelmaan. Tärkeää kuitenkin olisi, että tuotanto tapahtuu ekologisesti, paikallista kultuuria kunnioittaen, ja kaikin tavoin eettisesti (eli taataan työntekijöille elinkustannuksia vastaava palkka, hyvät työolosuhteet ja vapaus liittoutua sekä neuvotella työehdoista).

Nämä ehdot eivät kuitenkaan läheskään aina toteudu, joten kuluttajien tulisi boikotoinnin sijaan vaatia vaateyrityksiä toimimaan ekologisemmin ja eettisemmin. Miten se sitten onnistuu? Ei ainakaan bannereita kantamalla mielenosoituksissa. Loppupeleissä asia, joka yrityksen johdon silmissä kiiltelee, on aina raha ja se, miten sitä saadaan lisää. Ei yritykset hyvää hyvyyttään viherrä tapojaan, vaan taatakseen myynnin kasvun ja voitokkaan liiketoiminnan jatkumisen.

Juuri rahan avulla kuluttajat voivatkin vaatia yrityksiä vihertymään: jokaisen kuluttajan ostopäätökset ratkaisevat. Tästä erittäin hyvä esimerkki on Carrotmob, josta on uutisoitu paljon viimeaikoina. Carrotmob kokoaa yhteen kuluttajia, jotka ostopäätöksillään palkitsee yrityksiä, jotka ovat halukkaita vihertämään toimintatapojaan. Katso Carrotmobin nettisivuilta video, joka paremmin kertoo heidän tavastaan toimia.

Vaatteiden osalta Carrotmob voisi vaikka kilpailuttaa vaateyrityksiä, kuka vihertäisi eniten omien vaatteidensa tuotantoa. Palkaksi sille, joka tekee eniten vihertymisen hyväksi, kuluttajat ostavat juuri kyseisen merkin tuotteita. Näin tämä vaatemerkki saa lisätuloja ja paljon positiivista julkisuutta, ja kuluttajat saavat ekologisempia vaatteita. Eli kaikki voittavat!

Löysin mielenkiintoisen raportin nimeltä I shop therefore I am, joka on David Report -kollektiivin käsialaa. Raportissa pohditaan monelta kantilta kulutusta ja nykyisen yhteiskunnan kulutushysterian mahdottomuutta. Tekstistä löytyy monia hyviä pointteja, kannattaa lukea!