Juurikin sen takia, että ekoalan toimijat – olivat ne sitten tuotemerkkejä tai kauppoja – ovat niin pieniä, on verkostoitumisessa suuri mahdollisuus. Tämän takia perustettiinkin keväällä 2010 House of Eco, jonka kasaamisessa olin itsekin mukana. House of Econ tarkoituksena oli nimenomaan kerätä yhteen ekoalan toimijoita ja tehdeä vastuullisten tuotteiden löytämisestä kuluttajalle helpompaa. Tässä tehtävässään House of Eco onnistuikin, mutta valitettavasti se on nyt tullut tiensä päähän.

Suurimpana syynä House of Econ loppumiseen on se, että kaikki mukana olijat olivat pientä yritystä pyörittäviä yrittäjiä, joilla oli kädet täynnä jo oman yrityksensä kanssa, eikä aikaa riittänyt tarpeeksi House of Ecolle. Tällaisen sivuston / verkoston ylläpitäminen vaatii paljon työtä, jotta siitä saadaan elävä, innostava ja sisällöltään rikas.

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin todella suuri ilo olla mukana rakentamassa House of Ecoa, sillä sen kautta tutustuin moniin samanhenkisiin yrittäjiin ja yhteistyö jollain tavalla jatkuu varmasti tämän jälkeenkin! Omalta osaltani jatkan tarinaa ekovaatteista Vihreät Vaatteet -sivuston puitteissa, jota olenkin jo tehnyt noin kolmen ja puolen vuoden ajan!

Vaikka House of Eco lopetti toimintansa, se ei varmasti jää viimeiseksi ekoalan yrittäjien verkostoksi. Pinnan alla on kytemässä monia projekteja, jotka tavalla tai toisella linkittävät yhteen ekoalan toimijoita ja tekevät vastuullisesta kuluttamisesta helpompaa. Yksi tällainen uunituore taho on verkkohakemisto Eco Finland, jonka taustajoukoissa häärii Eco Bohemia – ja Ekoipana -verkkokauppojen pyörittäjät. Hienoa, että tällaisia uusia yhteenliittymiä saadaan ilmoille!

H&M:n sivuilta löytyy aika hyvin tietoa heidän pyrkimyksistään vastuullisempaan suuntaan: Corporate responsibility -sivuilta voi lukea mm. vuotuisen yhteiskuntavastuuraportin kokonaisuudessaan ja esimerkiksi syitä, miksi tiettyjä materiaaleja ei käytetä yrityksen tuotteissa.

The Independent -lehden nettisivuilla on artikkeli, jossa on haastateltu H&M:n yhteiskuntavastuupäällikköä Helena Helmerssonia: “For us, it’s important that when they come to a store, whatever a customer chooses – if it’s a Conscious item or not – they should feel that it’s produced in a responsible way,” says Helena Helmersson, H&M’s head of corporate and social responsibility. “We work hard and we’re at the forefront of sustainability. But with these collections, we want to highlight it even more – these materials are extra sustainable!” She laughs and waves her arms around.

Jos H&M on kerran “vastuullisuuden edelläkävijä”, pitäisi tämä näkyä myös käytännön tasolla eikä vain raporteissa ja ohjesäännöissä. Ja jos Conscious Collectionin kohdalla puhutaan eettisistä ja vastuullisista tuotteista, pitäisi takana olla näyttöä paljon muustakin kuin vain ekologisista materiaaleista.

Otetaanpa esimerkiksi yksi tuote talven vastuullisesta mallistosta: oranssi mekko (kuvassa), jonka materiaalina on käytetty 51% kierrätettyä polyesteria ja 49% polyesteria. Hinta 29,95€. Muuta tietoa H&M:n verkkokaupan tiedoista ei löydy.

Kuva: H&M

Jotta tätä tuotetta voisi sanoa oikeasti ekologiseksi, ei pelkkä 51% kierrätettyä polyesteria riitä (ei edes 100%). Vaatteen tuotannossa kun pitää ottaa huomioon paljon muitakin asioita – niin ekologiselta kuin eettiseltäkin kannalta katsottuna. Koska H&M ei kyseisestä tuotteesta (eikä mistään muustakaan tuotteesta) kerro sivuillaan enempään, pitänee ottaa selvää itse.

Haluaisin tietää kyseisestä tuotteesta:

- Missä materiaali (kierrätetty polyesteri / polyesteri) on valmistettu? Miten materiaalin valmistuksessa on otettu ekologisuus ja eettisyys huomioon?

- Miten kangas on värjätty? Miten siinä on otettu ympäristö huomioon?

- Missä tuote on leikattu ja ommeltu? Miten tuotannossa on otettu ympäristö ja työntekijöiden työolot ja oikeudet huomioon?

-Miten muulla tapaa tuotteen suunnittelussa ja/tai tuotannossa on otettu ekologisuus ja eettisyys huomioon?

Laitan nämä kysymykset H&M:lle ja katsotaan, saanko vastausta. Kerron sitten, kuinka kävi!

Lähimatkapalvelustaan tuttu Nopsa Travels perustaa Helsinkiin vaatelainaamon, josta voi lainata vaatteita, asusteita ja kenkiä aina kuukaudeksi kerrallaan. Mukana nuoria suomalaisia suunnittelijoita (mm. Camilla Mikama, Ivana Helsinki, Kirso Nisonen, Minna Parikka ja R/H) ja myös vintagea!

Lue lisää Nopsan sivuilta!

Kustannukset nousevat

Kiinan elintaso nousee huomattavaa vauhtia, eikä pian Kiinassa tuottaminen olekaan yhtä halpaa kuin ennen. Nousevatko siis halpaketjujen vaatteiden hinnat? Toivoa voi, mutta tuskin sitä päivää nähdään. Siinä vaiheessa, kun tuotantokustannukset nousevat liikaa, tuotanto mitä luultavammin siirretään muihin Aasian maihin tai Kiinan pohjoisosiin, jossa työvoimakustannukset ovat vielä suhteellisen alhaiset. Eiväthän halpaketjut nyt halua hintoja nostaa!

Työntekijöiden nousu vastarintaan

Kiinan elintason nousun myötä on jo vaatetehtailla kärsitty työvoimapulasta: vaatetehtaiden työntekjöitä vaihtavat paremmin palkattuun ja vähemmän raskaaseen työhön, kuten palvelualalle. Uusi sukupolvi ei ole enää valmis kestämään mitä tahansa työoloja, vaan vaatii aktiivisesti parempaa.  Nyt kun työntekijöillä on vara valita, ei heitä enää voi pompotella miten tahansa.

Tämä saattaa kuulostaa liiankin sinisilmäiseltä: eihän Kiinan vaateteollisuutta saada näin helposti muutettua eettiseksi! Ei se käden käänteessä tapahdukaan, mutta pitkällä tähtäimellä nämä muutokset ovat kuitenkin iso askel parempaan suuntaan.

Kiina valtaa markkinoita

Toinen merkittävä muutos tulee olemaan se, että pian emme osta vain Kiinassa valmistettuja tuotteita vaan myös oikeasti kiinalaisia tuotteita. Toisin sanoen tulevaisuudessa kiinalaisten omistamat vaateyritykset tulevat valtaamaan markkinoita. Kiinassa on enenevissä määrin korkeasti koulutettuja ihmisiä ja kykyä sekä tahtoa ottaa ohjat käsiin.

Kasvava kulutusvoima

Ennen ajateltiin, että Kiina on vain yksi iso tuotantolaitos, mutta nyt monet yritykset ovat tajunneet Kiinan olevan myös potentiaalinen markkina-alue. Kun palkat nousevat, kasvaa myös kiinalaisten kulutusvoima. Kukapa ei haluaisi olla näillä apajilla mukana: miljoonia ja taas miljoonia uusia kuluttajia! Monet isot vaateketjut, kuten Zara, Mango ja H&M ovatkin jo hyvää vauhtia levittäytymässä Kiinaan.

Pian siis voi olla edessä tilanne, että vain yrityksen johto toimii länsimaista käsin ja kaikki muut yrityksen toiminnot ovat kaukoidässä – aina tuotantoa, suunnittelua ja myyntiä myöden.

Kestävä kehitys & Kiina

Kiina on mielletty niin epäekologiseksi ja saastuttavaksi maaksi kuin olla ja voi. Niin on pitkään ollutkin, mutta tulevaisuus näyttää toisenlaiselta. Tänä vuonna julkistetun Kiinan uuden viisivuotissuunitelman mukaan maan talouskasvu halutaan ohjata kestävämmille raiteille. Aiheesta kirjoitti mm. Vihreä lanka.

Kiinan hallituksen kanta enteilee hyvää ympäristön kannalta. Toivotaan myös, että ostovoimaiset kiinalaiset ovat ekologisesti ja eettisesti valveutuneita ja fiksumpia kuin länsimaiset kuluttajat, eivätkä mene mukaan kertakäyttö- kulutuskulttuuriin. Jospa Kiinasta olisi niin hyväksi suunnannäyttäjäksi, että he siirtyisivät suoraan vastuullisen kulutuksen tielle?

Iltasanomien toimittaja Susanne Salo kirjoitti Iltasanomien nettisivuilla tästä ilmiöstä artikkelissa Muotia laadusta tinkien. Hän kritisoi sitä, että halpisketjujen sesonkimallistoissa saadaan pala designmaailmasta, mutta unohdetaan laatu: “Halpisketjujen sesonkimallistot valmistetaan Kaukoidässä halvoista materiaaleista. Siellä silkki vaihtuu poliesteriin, villa rayoniin ja jopa puuvillan laatu heikkenee. Saumat ovat vinossa ja vaatteet menettävät muotonsa ensimmäisessä pesussa.”

Tämä on ihan totta: halpaketjujen käyttämät materiaalit eivät ole parhaita mahdollisia. Mutta suoraa yhtäläisyyttä kalliiden merkkien designtuotteisiin ja laadukkuuteen ei voi vetää. Aina kallis hinta ei tarkoita laatua.

Iltasanomien artikkelissa todetaan, että “muotia voi saada halvalla, mutta laatua ei.” En väitä vastaan. Mutta ne tekijät, jotka artikkelin mukaan tekevät vaatteesta laadukkaan, ovat vain osa totuutta. Salo kirjoittaa: “Designmallistojen korkeat hinnat perustuvat osalta brändien markkinointiosastojen huikeisiin kuluihin. Mutta sitäkin enemmän designvaatteen hintaan vaikuttavat persoonallinen suunnittelu, korkeatasoinen valmistus ja laadukkaat materiaalit.”

Olisipa tämä aina totta. Suuri osa kuluista menee varmasti markkinointikoneistoon ja tuotekehitykseen, kuten artikkelissa todetaan, mutta valmistuksen ja materiaalien osuus on näihin verrattuna häviävän pieni. Valitettavasti yhtälailla kalliiden designmerkkien tuotteet kuin halpisketjujenkin vaatteet valmistetaan Kaukoidässä – jopa ihan samoissa tehtaissa. Siellä korkeatasoisuus ei aina toteudu, saatikka eettisyys.

Laatu ja laadun puute ei ole vain vaatteiden ongelma, vaan lähes kaikkien kulutushyödykkeiden. Ei kyse ole siitä, etteikö enää osattaisi tehdä laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita. Yritykset ovat vaan hoksanneet, että miksi he tekisivät laadukkaita tuotteita, jos voivat tehdä huonoa halvalla ja saada kuluttaja ostamaan yhä uudelleen ja uudelleen uuden tuotteen.

Mutta mistä sitten voi tietää varmuudella ostavansa laadukkaan tuotteen? Jos ei hintalapusta, ei merkistä, ei kaupasta, niin mistä sitten? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Eikä tämä pitäisi olla pelkästään kuluttajan vastuulla tutkia, hypistellä ja testata, mikä tuote kestää ja mikä ei. Myös vaatteiden laadun määrittelemiseksi voitaisiin säätää kriteerit, jotka jokaisen vaatteen tulee täyttää.

Tällaista kriteeristöä tuskin saadaan luotua ennen kuin yleinen käsitys tuotteen elinkaaresta ja sen pituudesta on saatu muutettua. Nykyään yleisesti hyväksytty fakta on se, että vaatteet kestävät vain pienen hetken. Ainahan kaupasta saa uusia.  Mutta ei loputtomasti voi valmistaa yhä enemmän, yhä nopeammin, yhä halvemmalla ja yhä huonompi laatuista. Koskakohan päättäjät ja yritysten johto ymmärtäisi tämän?

Kuvat:
Lanvin for H&M
Lindex / Affordable luxury
Mango / Scarlett Johansson

Vesivarojen ehtyminen ei ole kiinni vain siitä, kuinka paljon yksittäinen ihminen käyttää vettä kotitaloudessa, vaan suuremmat vesivirrat on valjastettu maatalouden ja teollisuuden tarpeisiin.

Kaikkein nurinkurisinta on se, että maapallon alueet, joissa eniten tarvitaan vettä maatalouden ja teollisuuden tarpeisiin, ovat juuri niitä alueita, joilla vettä on tarjolla vähiten. Esimerkiksi Suomen vesijalanjäljestä 40% muodostuu Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että maahamme tuodaan niin paljon ulkomaisia kulutushyödykkeitä, joiden valmistukseen on tarvittu paljon vesivaroja.

Kirja vedestä kertoo monelta eri kantilta näistä aiheista. Teos on pullollaan tietoa, mutta myös täynnä hienoja kuvia, jotka antavat tarinoille kasvot.

Olin mukana teoksen julkistamistilaisuudessa pidetyssä paneelikeskustelussa, jossa perehdyttiin erityisesti puuvillan tuotannon vedenkulutukseen, ja sitä kautta vaatteiden ostamisen ongelmakohtiin.

Puuvilla tarvitsee kasvaakseen valtavia määriä vettä. Alueilla, joilla luonnostaan ei sada tarpeeksi, täytyy turvautua keinokasteluun, joka voi muuttaa merkittävästi alueen ekosysteemiä. Keinokastelu voi pahimmassa tapauksessa jopa kuivattaa isoja vesialueita, kuten on käynyt Aral-järven tapauksessa. Lisäksi usein keinokastelujärjestelmät on rakennettu huonosti, jolloin suuri osa vedestä menee hukkaan ennen kuin vesi ulottuu pelloille saakka.

Keinokastelu ei ole kuitenkaan puuvillan viljelyn ainoa ongelmakohta vesinäkökulmasta. Koska tavallisesti puuvillan viljelyyn käytetään paljon keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita, osa niistä väistämättä päätyy maaperään ja vesistöihin, jolloin alueen vesi voi muuttua juomakelvottomaksi tai jopa täysin käyttökelvottomaksi.

On hyvä, että vesi nousee puheenaiheeksi, sillä puhdas vesi on ihmisoikeus. Vesi tosin on vain yksi monista ongelmista, mitä vaatteen tuotantoprosessi voi aiheuttaa. Näin ollen ei auta tuijottaa vain tuotteen vesijalanjälkeä, vaan miettiä laajempaa kokonaisuutta.

On myös tärkeää, että tuotteiden vesijalanjälkeä pyritään pienentämään, mutta pohjimmiltaan kyse on tarpeesta vähentää kulutusta. Jotta vesi- ja ekologinen jalanjälki voidaan saada luonnon kantokyvyn rajoihin, ei nykyisenlainen kulutuskulttuuri voi jatkua.  Jostain on luovuttava, jos halutaan saada aikaan todellinen muutos.

Alunperin ajatuksenani oli pohtia asukokonaisuuksien variaatioita enemmän kuin mitä loppujen lopuksi tein. Miten saisin jokaisesta päivästä erilaisen? Nyt kiire vei voiton ja pelasin monena aamuna varman päälle. Koruja ja huiveja onneksi löytyi kaapista sen verran, että niillä pystyin varioimaan tyyliä.

Jos nyt valitsisin uudelleen omat kuusi vaatettani, luultavasti ottaisin mukaan muutakin kuin mekkoja ja neuleita. Vaikka mekkoja olikin moneen lähtöön, välillä jo kaipailin muutakin kuin sukkahousu-mekko-yhdistelmää joka ainut päivä.

Toinen huomio oli se, että yhtäkkiä aloin haikailemaan vaatekaappini värikkäämpiä tuotteita, vaikka yleensä viihdyn mustissa vallan mainiosti. Ehkä se yksi värikäs päivä viikossa pitää minut tyytyväisenä ja loppuviikon voikin sitten kulkea tummissa.

Kaiken kaikkiaan haaste sai pohtimaan ostopäätöksiä vielä entistä enemmän. Tarvitsenko oikeasti tätä vai joko kaapista löytyy tarpeeksi? Lisäksi aion tehdä perusteellisen vaatekaapin kartoituksen heti kun ennätän ja vien kirpparille kaiken turhan.

Oman persoonan ilmaisu vaatteiden kautta on kuitenkin sen verran tärkeä osa minua, että aivan näin minimalistisella linjalla en jatka syyskuuta kauempaa.

Alla vielä muutama asukokonaisuus kuukauden varrelta:

1.

NURMI-mekko luomupuuvillaa

Neule, korvikset ja huivi kirpparilta

2.

Sininen mekko kirpparilta

NURMI-rannekoru kierrätettyä nahkaa

Mummini vanha kello kaulakoruna

3.

Sininen mekko ja neule kirpparilta

Itse suunnittelemani digipainettu huivi

P.S. Ensi sunnuntaina 12.9.10 kannattaa katsoa Summeri klo 10.30 kakkoselta. Siellä vieraana minä ja Lucy was driving -bändin tyypit!

Mutta ehkä mustaan pukeutuminen kertoo vain siitä, että musta toimii. Sitä on helppo yhdistellä ja se on aina varma ja toimiva valinta.

Klippi katsottavissa kokonaisuudessaan YLE Areenalta.

Kuva: YLE

Pukeutumiseni kulkee sykleittäin: tietyllä ajanjaksolla on tietyt lempivaatteet, jolloin en muuta haluaisi käyttääkään. Tavallaan kuuden vaatteen valinta oli helppoa, sillä otin mukaan ne nykyiset lempivaatteet, joita on helppo yhdistellä eri asusteisiin.

Tässä minun kuuden suora:
1. Sininen trikoomekko kirpparilta Lontoosta
2. Oman NURMI-merkin musta Elsa-mekko, materiaalina luomupuuvilla
3. Ascension-merkin musta mekko, materiaalina bambu
4. Sininen silkkimekko kirpparilta Lahdesta
5. Musta neule kirpparilta Lahdesta
6. Nanson musta neule kirpparilta Lahdesta

Eli paljon kierrätettyä, vähän uutta, mutta sekin ekoa. Väreistä musta saa voiton, sillä se on helpoin ja eniten käyttämäni väri.

Säännöistä vielä sen verran, että näiden kuuden vaatteen lisäksi erikseen ovat alusvaatteet, ulkovaatteet, urheiluvaatteet, kengät ja asusteet. Joku voisi sanoa, että tämä on liiankin helppoa. Jokainen voikin säätää vaikeustason itselle sopivaksi ja ottaa kuuteen vaatteeseen mukaan vaikka kaiken päällensä pukemansa aina kengistä ja alkkareista alkaen!

Kaiken kaikkiaan tämä haaste on mainio tilaisuus tutustua oman vaatekaappinsa sisältöön ja kulutustottumuksiinsa. Tarvitseeko sitä oikeasti kaiken tämän, jos kuudellakin vaatteella pärjää? Itse aion jälleen kerran tutkia kaappini läpikotaisin ja valikoida tavaraa kirppikselle vietäväksi. Ja ehdottomasti tämän jälkeen vaatekaupassa tai kirpparilla jää miettimään, pääsisikö kyseinen vaate kuuden vaatteen valikoimaan, kuten Uuden Mustan Terhikin pohdiskeli.

Huomenna se alkaa: syyskuun ajan vain 6 vaatetta!

P.S. Jos olette TV:n ääressä huomenaamulla, katsokaa Ylen Aamu-TV noin klo 8.20. Siellä minä, Pupulandia-blogin Jenni ja Uuden Mustan Terhi kertomassa haasteesta lisää!