Vihreät Vaatteet – Tietoa ekologisista ja eettisistä vaatteista

Pellava ja nokkonen ovat kuitukasveja, joilla on hyvin pitkät perinteet. Aikanaan näitä kahta kasvia on viljelty laajalti tekstiilikäyttöön, mutta teollisen vallankumouksen tuoma puuvilla syrjäytti nämä lähes kokonaan. Pellavalla ja nokkosella olisi kuitenkin hyvät eväät syrjäyttää huonomaineinen puuvilla paraatipaikaltaan.

PELLAVAN OMINAISUUDET

Pellava kasvaa helposti karussakin maaperässä, ja sitä voidaan viljellään laajalti eri puolilla maailmaa. Myös Suomessa viljely onnistuisi, mutta tällä hetkellä se on hyvin vähäistä.

Pellava ei vaadi paljoa lannoitteita tai torjunta-aineita kasvaakseen, eikä tarvitse keinokastelua. Pellava kuitu on luja ja kestävä, mutta helposti rypistyvä. Rypistyvyytensä takia käytön energiankulutus voi nousta suureksi, koska se vaatii pesua ja paljon silitystä. Toisaalta, jos vaate suunnitellaan tavalla, joka antaa anteeksi rypistyvyyden, ei silitystä kaivata!

Pellava on luonnostaan rusehtava, joten vaaleiden ja kirkkaiden värien aikaansaamiseksi kuitu pitää valkaista. Ennen vanhaan pellava valkaistiin auringossa, mutta nykyisin valkaisu tehdään kemiallisesti ajan säästämiseksi.

NOKKOSEN OMINAISUUDET

Nokkoskangas on pellavan kaltainen, muttei rypisty yhtä helposti. Nokkosesta saa valmistettua lähes yhtä pehmeää kangasta kuin puuvillasta, mutta se on puuvillaa vahvempaa.

Nokkonen on monivuotinen kasvi, joten se vaatii vähemmän energiaa kuin puuvilla – tai jopa hamppu. Nokkonen ei tarvitse keinokastelua tai torjunta-aineita kasvaakseen. Lisäksi nokkonen voi viljellä köyhässäkin maaperässä, jopa Suomen olosuhteissa.

Kuituhampun tapaan pellava- ja nokkoskasveista voidaan kuituraaka-aineen lisäksi hyödyntää lähes kaikki muutkin osat. Näin ollen pellava ja nokkonen ovat paljon monikäyttöisempiä kuin esimerkiksi puuvilla.

PELLAVAN JA NOKKOSEN MUOKKAAMINEN KANKAAKSI

Aikaa ja energiaa vievä vaihe nokkosen ja pellavan muokkaamisessa kankaaksi on kasvin varren kuitujen irrottaminen puumaisesta ytimestä. Tätä prosessia kutsutaan rohkimiseksi. Ennen vanhaan tämä tehtiin luonnonvesissä liottamalla, mikä rehevöittää vesistöjä.

Nykyään on siirrytty eristettyihin altaisiin, jolloin kaikki käytetty vesi pystytään puhdistamaan. Mekaanista rohkintaa helpompi tapa irrottaa kuitu on käyttää apuna entsyymejä. Tämä säästää aikaa, ja oikein tehtynä on myös ympäristöystävällinen vaihtoehto.

PELLAVA JA NOKKONEN VAATETEOLLISUUDESSA

Tällä hetkellä nokkosen käyttö vaatteissa on hyvin vähäistä, ja pellavankin hyödyntäminen rajoittuu vain pieneen kohderyhmään. Yksi esimerkki näiden kuitujen tehokkaasta käytöstä on suomalainen Sirinä-design, joka käyttää mallistonsa materiaaleina nokkosta, hamppua ja pellavaa. Yrityksen hamppu- ja nokkoskangas valmistetaan Nepalissa ja pellavakangas Latviassa.

Puuvilla syrjäytti pellavan, hampun ja nokkosen helpoutensa ja nopeutensa ansiosta, mutta ympäristö unohdettiin kokonaan. Nyt, kun vihdoin on herätty puuvillan viljelyn ympäristöongelmien laajuuteen, on korkea aika etsiä vaihtohtoisia materiaaleja. Toivottavasti jatkossa sekä pellavan että nokkosen käyttöominaisuuksia parannetaan ja kuiduksi muokkaamista helpotetaan, jotta niistä saadaan varteenotettavia kilpailijoita puuvillalle isossa mittakaavassa.

Monille pellavavaate tuo suoran mielleyhtymän hippimäisiin kaapuihin, joiden designarvo on pitkälti nolla. Mutta miksei pellavasta tai nokkosesta voisi luoda mitä hienompia ja mielenkiintoisia vaatteita? Näillä kahdella kuidulla on suuri potentiaali laittaa puuvillalle kampoihin ja vallata takaisin menetetty asema tekstiilikuituina.

Suomi olisi mitä mainioin paikka kasvattaa niin pellavaa kuin nokkosta. Ne molemmat kasvavat Suomen ilmastossa ja kestävät hieman karummankin maaston. Tällä hetkellä Suomesta ei tosin löydy tarvittavia laitteita kuitujen jatkojalostukseen, mutta ehkä vielä jonain päivänä Suomi on tunnettu ympäristöystävällisten tekstiilikuitujen kehittäjänä ja valmistajana?

Oikeasta sivupalkista löytyvä VIRHEÄT MATERIAALIT -sivu on täydennetty: nyt mukana myös pellava ja nokkonen.

No comments

TEKOKUITU ON EKOKUITU

Tekokuituja on herjattu pitkään epäekologisiksi, mutta ne ovat mainettaan parempia.

Luonnonkuidut ovat luonnonmukaisia ja näin ollen ympäristöystävällisiä. Tätä tarinaa kertoo moni vaatemainos, mutta totuus on kaukana siitä.

Kaikkien tekstiilikuitujen valmistaminen rasittaa ympäristöä – toiset enemmän, toiset vähemmän. Usein luonnonkuitujen ja tekokuitujen ympäristörasituksen vertailussa otetaan huomioon vain raaka-aine, jolloin ei saada kattavaa kuvaa niiden ekologisesta selkärepusta.Jotta päästään totuudenmukaisempaan tulokseen, tulee ottaa huomioon vaatteen koko elinkaari raaka-aineen hankinnasta vamistukseen, käyttöön ja hävittämiseen.

Tekokuituja on herjattu jo pitkään, koska niitä valmistetaan uusiutumattomasta luonnonvarasta, öljystä. Tämä asia onkin eittämättä pitkä miinus tekokuiduille, muttei koko totuus. Tekokuitujen valmistus tapahtuu suljetussa ketjussa, jolloin käytetyt kemikaalit pystytään tehokkaasti ottamaan talteen ja käyttämään uudelleen. Tekokuidut ovat luonnonkuituja kestävämpiä ja pitkäikäisempiä ja siinä mielessä ekologisempia. Lisäksi ne tarvitsevat vähemmän pesua, jolloin tekokuituisen vaatteen käyttö kuluttaa vähemmän energiaa kuin luonnonkuituisen.

Jos polyesterilla on omat huonot puolensa, löytyy niitä puuvillasta kaksinverroin. Perinteinen puuvillan viljely vaatii paljon vettä, keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Puuvillaa kasvatetaan usein kuivilla alueilla, jolloin peltoja joudutaan keinokastelemaan. Kastelujärjestelmät ovat usein alkeellisia, jonka vuoksi suuri osa vedestä valuu hukkaan ennen pellolle pääsyä. Lisäksi keinokastelu voi muuttaa vesistöjen tasapainoa ja jopa kuivattaa vesialueita.

Puuvilla on altis kasvitaudeille ja tuholaisille, joiden ehkäisemiseen viljelijät käyttävät paljon kemiallisia torjunta-aineita. Vesistöt ja ympäristö saastuvat, ja viljelijät altistuvat haitallisille kemikaaleille. Lisäksi tuholaiset tulevat ajan mittaan immuuneiksi käytetyille torjunta-aineille, jolloin kemikaalien tarve kasvaa koko ajan.

Jopa 80 prosenttia kaikista vaatteista tehdään joko puuvillasta tai polyesteristä, joista molemmilla on kyseenalaiset vaikutukset ympäristöön. Näiden kahden kuidun paremmuudesta kiistelyä tärkeämpää olisi löytyy uusia materiaaleja haastamaan ne molemmat.

Luonnonkuiduista löytyy monia puuvillaa huomattavasti ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, kuten luomupuuvilla ja hamppu.

Luomupuuvilla tuotetaan ilman haitallisia keinolannoitteita ja torjunta-aineita, ja sen tuotanto rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Kuituhamppu taas on hyvin nopeakasvuinen ja helppo viljeltävä. Se tarvitsee vain vähän vettä eikä kaipaa torjunta-aineita kasvaakseen.

Kuituhamppu olisi monella tapaa puuvillaa parempi kuituraaka-aine, mutta sen käyttöä rajoittaa se, että ihmiset rinnastavat kuituhampun huumeeseen, poltettavaan hamppuun. Nämä ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa, sillä kuituhamppu sisältää päihdyttävää THC-ainetta vain nimeksi.

Muita puuvillan haastajia on esim. nokkonen, pellava ja lyocell, joka on biohajoava selluloosakuitu. Lyocellin toivoisi yleistyvän, sillä sen tuotantoprosessi on ympäristöystävällinen, sitä voidaan pestä alhaisessa lämpötilassa, ja sen raaka-aineena käytetty eukalyptus-puu on hyvin nopeakasvuinen.

Markkinoille on tullut myös monia bambusta ja soijasta valmistettuja vaatteita. Bambu on hampun tapaan nopeakasvuinen ja hyvä vastustamaan tuholaisia. Silti bambu ei ole automaattisesti ekologinen vaihtoehto. Bambu tehdään viskoosin tapaan, eli sen tuotantoprosessi vaatii paljon energiaa.

Soijakuitu valmistetaan soijapavun proteiinista. Se on täysin biohajoava, ja ominaisuuksiltaan silkin tapainen, joten se voisi haastaa monet synteettiset kuidut. Negatiivisena puolena on kuitenkin se, että sen viljely vaatteita varten vie peltopinta-alaa ruoan tuotannolta.

Myös tekokuituja on mahdollista valmistaa uusiutuvista raaka-aineista. Polyaktidi, eli PLA, on synteettinen kuitu, kuten polyesteri, mutta täysin biohajoava. Tavanomaisiin synteettisiin kuituihin verrattuna PLA:n tuotanto vie vähemmän energiaa ja aiheuttaa piennemmät päästöt. Tällä hetkellä PLA:n suurin ongelma on sen raaka-aineet,maissi ja sokeriruoko, jotka ovat myös ravinnon raaka-aineita. Parhaillaan kehitellään tehokkaita tapoja valmistaa PLA:ta esim. ruohosta tai biomassasta.

Perinteisen tekokuidun ongelma on uusiutumattoman raaka-aineen lisäksi materiaalin hävittäminen, sillä tekokuitu eivät maadu luonnossa. Tähän on löydetty ratkaisu kuitujen kierrättämisestä. Tekokuitujen uusiokäyttö on luonnonkuitujen kierrättämistä tehokkaampaa, koska tekokuidun laatu ei huonone. Toki luonnonkuitujakin voidaan kierrättää, mutta koska ne prosessoidaan mekaanisesti, niiden laatu heikkenee.

Tekstiilikuitujen kierrättäminen on otettava tavoitteeksi vaatteen suunnittelussa, tuotannossa ja kierrätysprosessissa, sillä kaatopaikoille päätyy yhä valtavia määriä tekstiilijätettä vuosittain.

Tulevaisuudessa vaatteen elinkaari ei luultavasti enää ulotu vain kehdosta hautaan, vaan jatkaa kehdosta kehtoon, yhä uudelleen. Meillä on jo tehokas kierrätysjärjestelmä esimerkiksi pahville ja metallille. Miksei sellaista voisi tehdä myös tekstiilille?

Koska tämän hetken käytetyimpien kuitujen, puuvillan ja polyesterin, käyttö ei näytä olevan hiipumassa, on tärkeää kehittää ekologisia tapoja valmistaa jo olemassa olevia tekstiilikuituja. Tämän lisäksi tulee kehittää uusia, vaihtoehtoisia kuituja näiden rinnalle.

Jatkossa muutama kuitu ei enää saisi hallita vaatemarkkinoita, vaan tarjolla tulisi olla laaja valikoima materiaaleja. Tämä pienentäisi tiettyjen raaka-aineiden aiheuttamien laaja-alaisten ympäristöongelmien riskin, ja estäisi myös luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.

Teksti on julkaistu Vihreä Lanka -lehden numerossa 9, 27.2.2009.

6 comments

Mikä kuitu tai kangas on ekologisin? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, sillä jokaisella materiaalilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikkien materiaalien tuotantoprosessi vaatii energiaa ja luonnonvaroja – toiset vähemmän, toiset enemmän. Monesti ajatellaan luonnonkuitujen olevan aina ekologisin vaihtoehto, mutta myös niiden tuotanto rasittaa ympäristöä. Riippuukin paljon käyttötarkoituksesta, mikä materiaali kannattaa kuhunkin vaatekappaleeseen valita.

Jopa 80% kaikista vaatteista tehdään joko puuvillasta tai polyesteristä, joista molemmilla on kyseenalaiset vaikutukset ympäristöön. Seuraavassa listassa plussat ja miinukset materiaaleista, jotka ovat vihreitä haastajia näille kahdelle ympäristönkuormittajalle.

____________________________________________________________________

LUOMUPUUVILLA (organic cotton)

+ tuotettu ilman haitallisia keinolannoitteita tai torjunta-aineita

+ tuotanto rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän

+ GMO-vapaa (ei geenimuunneltuja organismeja)

- luomupuuvilla (tavallisen puuvillan tapaan) tarvitsee paljon vettä kasvaakseen

BAMBU (bamboo viscose)

+ luonnostaan ekologinen, koska ei tarvitse keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita kasvaakseen

+ nopeakasvuinen

+ sanotaan olevan antibakteerinen (eli ei likaannu helposti), joten tarvitsee vähemmän pesua

- bambu tehdään tavanomaisen viskoosin tapaan, jonka tuotantoprosessi vaatii paljon energiaa

HAMPPU (hemp)

+ luonnostaan ekologinen, koska ei tarvitse keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita kasvaakseen

+ helppo- ja nopeakasvuinen, tarvitsee vain vähän vettä kasvaakseen

+ kestävä kuitu

- vaatteissa käytettävä kuituhamppu rinnastetaan usein poltettavaan hamppuun, minkä takia kuituhamppua ei laaja-alaisesti viljellä, ja joissain maissa sen viljely on laitonta. Suomessa kuituhampun viljely on sallittua, sillä se sisältää THC-päihdeainetta vain nimeksi (maksimissaan 0,3%).

SOIJA (soy)

+ biohajoava soijakuitu valmistetaan soijapavun proteiinista

+ tunnultaan silkin ja kasmir-villan tapainen, joten haastaa monet synteettiset kuidut ja kasmir-villan

+ sanotaan olevan antibakteerinen (eli ei likaannu helposti), joten tarvitsee vähemmän pesua

- soija on ruokaraaka-aine, joten viljely vaatteita varten vie peltopinta-alaa ruoan tuotannolta

PLA (polylactic acid)

+ PLA on synteettinen kuitu kuten esim. polyesteri, mutta sitä tehdään uusiutuvista luonnonvaroista (kuten maissi ja sokeriruoko) öljyn sijaan

+ biohajoava (toisin kuin muut synteettiset kuidut)

+ tuotanto vie vähemmän energiaa ja aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin tavanomaisten synteettisten kuitujen valmistaminen

- PLA:n raaka-aineet maissi ja sokeriruoko ovat ruokaraaka-aineita, joten niiden viljely vaatteita varten vie peltopinta-alaa ruoan tuotannolta

+ tulevaisuudessa PLA:ta voidaan tuottaa myös muista kuin ruokaraaka-aineista, kuten ruohosta tai biomassasta

- PLA:ta ei ole paljon hyödynnetty vaateteollisuudessa, koska se vaatii vielä jatkokehittelyä saavuttaakeseen erinomaiset ominaisuudet ja kestävyyden

LYOCELL

+ lyocell on biohajoava selluloosakuitu, jota tehdään puumassasta (yleisin kauppanimi Tencel)

+ lyocell valmistetaan yleensä eukalyptus-puusta, joka on hyvin nopeakasvuinen

+ ympäristöystävällinen tuotantoprosessi, sillä käytettävät liottimet ovat myrkyttömiä ja ne voidaan kierrättää uudelleen

+ voidaan pestä alhaisessa lämpötilassa

- valmistus vaatii paljon energiaa

KIERRÄTETYT KUIDUT

+ valmistus vaatii vähemmän energiaa kuin alusta asti valmistettu / viljely raaka-aine

+ kuluttaa vähemmän luonnonvaroja

+ tekokuidut kierrätetään kemiallisesti, jolloin kuidun laatu ei huonone (yleisin kierrätetty tekokuitu on polyesteri eli kierrätetty PET, jota voidaan tehdä muovipulloista tai vanhoista polyesteri-vaatteista)

- kierrätettävät luonnonkuidut prosessoidaan mekaanisesti, jolloin niiden laatu heikkenee. Uusia tekniikoita luonnonkuitujen jatkojalostukseen kehitellään parhaillaan

lähteet:
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö
Kate Fletcher: Sustainable fashion & textiles

No comments

Nykyään käytössä olevien kemikaalien määrä on ihan tolkuton: kaikki ruuasta kosmetiikkaan ja muoviastioista vaatteisiin sisältävät suuren määrän eri kemikaaliyhdisteitä. Vihreät vaatteet kun ovat aiheena, tämä blogi keskittyy vaatteiden, tälläkertaa puuvillan, ympäristövaikutuksiin.

Perinteinen puuvillan viljely vaatii kasvaakseen paljon vettä, keinotekoisia lannoitteita ja kasvitautien ehkäisemineen torjunta-aineita. Suurin ongelma puuvillan viljelyssä on keinotekoisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö (käytettyjen kemikaalien valtavaa määrää kuvaa se, että noin 50% puuvillan hinnasta muodostuu torjunta-aineista ja lannoitteista). Näillä kemikaaleilla on laaja-alaisia vaikutuksia ympäristöön:

-Maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuudeen väheneminen, kun tehoviljellään samaa kasvia yhdellä paikalla vuodesta toiseen.

-Vesistön saastuminen, kun viljelyssä ja tuotannossa käytettyjä kemikaaleja pääsee vesistöön.

-Torjunta-aineiden lisääntyvä käyttö, sillä tuholaiset tulevat ajan kanssa immuuneiksi käytetyille torjunta-aineille.

-Viljelijöiden altistuminen kemikaaleille, sillä usein vaadittavia suojavarusteita ei käytetä tai ei ole saatavilla. Vuosittain jopa 20 000 viljelijää kuolee tuholaismyrkkyihin ja ainakin miljoona tapausta vaatii sairaalahoitoa (lähde: EFJ).

Sen voi käsittää, että viljelijät voivat sairastua vakavasti ollessaan suorassa yhteydessä vaarallisiin kemikaaleihin, mutta niillä voi olla myös kauaskantoisempia vaikutuksia kaikkiin ihmisiin. Valmiissa vaatteissa on jäämiä monista kemikaaleista. On olemassa tiukkoja säädöksiä jäämien määristä, mutta entä jos pienen pienikin määrä on haitallista?

En itsekään ollut tiedostanut tämän asian laaja-alaisuutta, ennen kuin katsoin Prismadokkarin nimeltä Miehet vaaravyöhykkeessä (jota Kemikaalicocktail suositteli katsomaan). Kemikaalien haitallisuutta on tutkittu yksitellen, mutta aineiden yhteisvaikutuksista ei ole mitään tietoa. Monia kemikaaleja on pidetty vaarattomina pieninä annoksia, mutta käytännössä asia onkin toisin. Lisäksi vaikutuksia ihmiseen ei ole pitkällä aikavälillä tutkittu. Vasta nyt, kun ihmiset ovat altistuneet valtavalle määrälle kemikaaleja vuosikymmenten ajan, on havaittu vaikutuksia, jotka saattavat olla jo peruuttamattomia. Konkreettisena esimerkkinä Tanska, jossa miesten sperman laatu on heikentynyt 50% viimeisen 20 vuoden aikana. Tähän on ilmeisesti syynä naisten altistuminen erilaisille kemikaaleille raskauden aikana.

Puuvillan viljelyllä on laajoja haitallisia vaikutuksia luontoon, mikä jo sinällään pitäisi riittää syyksi kyseenalaistaa nykyinen puuvillan tehotuotanto, mutta haitalliset vaikutukset voivat ulottua loppukäyttäjään saakka. Mistä tiedämme, mitä arvaamattomia vaikutuksia vaatteidemme salaisilla ainesosilla voi olla?

6 comments

Nykyään Suomessa on harmillisen vähän kankaita tarjolla ylipäätään, joten ei ihme, että ekologisten kankaiden tarjonta on sitäkin vähäisempää. Eurokankaassa käydessäni tosin huomasin, että yritys on ottanut valikoimiinsa joitain Reilun kaupan sisustuskankaita.

Seuraavassa muutama linkki, mistä voit löytää vihreitä kankaita:

MAAEMO

Suomalaisen Maaemon nettikaupasta löytyy monenlaisia luonnonmukaisesti tuotettuja kankaita, kuten laadukkaita neulosmateriaaleja. Nettikaupasta voit ostaa neljällä eurolla näytepalat kaikista Maaemon tarjoamista kankaista. Näytepalojen hinta hyvitetään seuraavasta seuraavan oston yhteydessä. Kankaiden lisäksi Maaemon nettikaupasta voi ostaa mm. myrkyttömiä kangasvärejä.

GREENFIBERS

Greenfibers on Iso-Britanniassa toimiva yritys, joka myy ekologisia kankaita ilman minimejä. Tilasin Greenfibersiltä opinnäytetyötäni varten kankaita, ja kaupanteko onnistui hyvin. Yritykseltä voi halutessaan tilata ensin kangasnäytteitä, mikä helpottaa ostamista netin kautta. Greenfibersin nettisivuilta saa kankaiden lisäksi ostaa mm. lankoja, vaatteita ja ihonhoitotuotteita.

LOOP FABRIC

Tilasin kankaita myös Loop Fabricsiltä opinnäytetyötäni varten. Prosessi toimi Greenfibersin tavoin: sain ensin nähdä materiaalinäytteitä, jonka jälkeen tilasin haluamani kankaat.

Jotkin suomalaiset nettikaupat, joka ovat keskittyneet äitiys- ja lastentarvikkeisiin, tarjoavat myös bambu-, hamppu- ja luomukankaita, kuten Myllymuksut Oy.

Yhdysvalloista löytyy monia ekologisia kankaita myyviä nettipuoteja, kuten HempTraders ja NearSea Naturals, mutta ekologisempaa olisi ostaa kankaansa lähempää.

Jos kaipaat lisätietoa tekstiilien ekologisuudesta,  hyvä perusteos on Päivi Talvenmaan Tekstiilit ja ympäristö -kirja. Kirjan voi tilata itselleen Finatexin sivuilta.

4 comments