Vesivarojen ehtyminen ei ole kiinni vain siitä, kuinka paljon yksittäinen ihminen käyttää vettä kotitaloudessa, vaan suuremmat vesivirrat on valjastettu maatalouden ja teollisuuden tarpeisiin.

Kaikkein nurinkurisinta on se, että maapallon alueet, joissa eniten tarvitaan vettä maatalouden ja teollisuuden tarpeisiin, ovat juuri niitä alueita, joilla vettä on tarjolla vähiten. Esimerkiksi Suomen vesijalanjäljestä 40% muodostuu Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että maahamme tuodaan niin paljon ulkomaisia kulutushyödykkeitä, joiden valmistukseen on tarvittu paljon vesivaroja.

Kirja vedestä kertoo monelta eri kantilta näistä aiheista. Teos on pullollaan tietoa, mutta myös täynnä hienoja kuvia, jotka antavat tarinoille kasvot.

Olin mukana teoksen julkistamistilaisuudessa pidetyssä paneelikeskustelussa, jossa perehdyttiin erityisesti puuvillan tuotannon vedenkulutukseen, ja sitä kautta vaatteiden ostamisen ongelmakohtiin.

Puuvilla tarvitsee kasvaakseen valtavia määriä vettä. Alueilla, joilla luonnostaan ei sada tarpeeksi, täytyy turvautua keinokasteluun, joka voi muuttaa merkittävästi alueen ekosysteemiä. Keinokastelu voi pahimmassa tapauksessa jopa kuivattaa isoja vesialueita, kuten on käynyt Aral-järven tapauksessa. Lisäksi usein keinokastelujärjestelmät on rakennettu huonosti, jolloin suuri osa vedestä menee hukkaan ennen kuin vesi ulottuu pelloille saakka.

Keinokastelu ei ole kuitenkaan puuvillan viljelyn ainoa ongelmakohta vesinäkökulmasta. Koska tavallisesti puuvillan viljelyyn käytetään paljon keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita, osa niistä väistämättä päätyy maaperään ja vesistöihin, jolloin alueen vesi voi muuttua juomakelvottomaksi tai jopa täysin käyttökelvottomaksi.

On hyvä, että vesi nousee puheenaiheeksi, sillä puhdas vesi on ihmisoikeus. Vesi tosin on vain yksi monista ongelmista, mitä vaatteen tuotantoprosessi voi aiheuttaa. Näin ollen ei auta tuijottaa vain tuotteen vesijalanjälkeä, vaan miettiä laajempaa kokonaisuutta.

On myös tärkeää, että tuotteiden vesijalanjälkeä pyritään pienentämään, mutta pohjimmiltaan kyse on tarpeesta vähentää kulutusta. Jotta vesi- ja ekologinen jalanjälki voidaan saada luonnon kantokyvyn rajoihin, ei nykyisenlainen kulutuskulttuuri voi jatkua.  Jostain on luovuttava, jos halutaan saada aikaan todellinen muutos.

Kirjassa valotetaan maanläheisin esimerkein tulevaisuudenkuvia, mitä vuonna 2023 teemme, miten liikumme, mitä harrastamme ja miten kulutamme. Jokaisessa skenaariossa toistuu tietyt teemat, päällimmäisenä energia- ja resurssikilpailu. Tosiasia on, että luonnonvarat ehtyvät ja energia tulee kallistumaan. Toinen asia on, miten me siihen suhtaudumme ja ennen kaikkea, mitä me tulemme tekemään sen eteen.

Vain säädökset ja lait eivät yksin riitä tekemään tarvittavan suurta muutosta, vaan tarvitaan perustavanlaatuinen ajattelutavan muutos. Niin kuluttajien ja poliitikkojen, valtioiden ja yritysten, kuin länsi- ja kehitysmaidenkin pitäisi herätä tähän uudenlaiseen ajattelutapaan. Tämä ei tapahdu hetkessä.

Kirjassa pohditaan, miten tämä muutos saadaan aikaan? Korostuuko yksilö vai toimimmeko yhteisöllisesti? Säännelläänkö kulutusta ylhäältäpäin vai valvommeko toinen toisiemme kulutusta?

Yksi hyvä huomio kirjassa on se, että on turha keskustella siitä, kenen vastuulla muutos on: kuluttajan vai päättäjän. Vastuu on molemmilla. Ei yksin kuluttajan valinnoilla muuteta maailmaa, mutteivät pelkät laitkaan kykene siihen. Poliitikot seuraavat kuluttajan valintoja. Kun tarpeeksi suuri joukko kuluttajia toimii tietyllä tavalla, uskaltaa poliitikko säätää lain, jolla saadaan loputkin toimimaan halutulla tavalla.

Eikä sovi unohtaa yrityksiä, joilla on tänä päivänä poliitikkojakin suurempi valta käsissään. Yksilöllä on erityisen tärkeä rooli nimenomaan yritysyhteisöissä. Mitä jos ihmiset eivät kävisi töissä vain töiden tekemisen takia, vaan töitä tekemällä he voisivat vaikuttaa positiivisesti yhteiskuntaamme?

Me pystymme aktiivisesti muuttamaan tulevaisuuttamme, jos vain haluamme. Kirja onkin oivallinen ajatustenherättäjä ja keskustelunavaaja. Se antaa paljon uusia näkökulmia, miten jokainen voi omalta osaltaan toimia kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Suosittelen lämpimästi!

Mokka ja Neuvonen pyörittävät ajatushautomo Demos Helsinkiä ja ovat monen muun projektin ohella mukana myös Porkkanamafian perustamisessa. Lisää heistä voi lukea Demos Helsingin verkkosivuilta.

Jos olen aiemmin hehkuttanut löytämiäni ekomuotikirjoja, niin joudun muuttamaan asteikkoani: Kate Fletcherin kirja Sustainable Fashion and Textiles – Design Journeys on ehdottomasti paras ekologisesta ja eettisestä vaateteollisuudesta tähänasti lukemani kirja.

Kirjassa syvennytään monelta kantilta vaateteollisuuden kestävyyteen. Fletcher kertoo mm. eri materiaalien ekologisuudesta ja uusista materiaali-innovaatioista, sekä tavoista, jolla vaatteen tuotantoprosessin eri vaiheita voidaan vihertää. Näiden lisäksi kirjassa pohditaan vaatteen käytön ympäristövaikutuksia, ja niiden ennaltaehkäisyä mm. suunnittelun kannalta, sekä vaatteen uusiokäyttöä ja kierrättämistä.

Tämän tuotelähtöisen osuuden lisäksi kirja avaa myös aivan uusia näkökulmia ajatella kestävyyttä vaateteollisuudessa: kuinka koko kulutuskulttuuria ja vaateteollisuuden tapaa toimia tulee muuttaa, jotta saavutetaan pitkällä aikavälillä todellisia muutoksia ja oikeasti kestävä tapa tehdä vaatteita.

Vaikka olen jo lukenut aika monta aiheesta kirjoitettua kirjaa, löytyi Fletcheriltä paljon uusia näkökulmia, jotka antoivat ajattelemisen aihetta. Varsinkin vaatealalla työskenteleville tai alaa opiskeleville kirja on ehdotonta luettavaa!

Nykyään Suomessa on harmillisen vähän kankaita tarjolla ylipäätään, joten ei ihme, että ekologisten kankaiden tarjonta on sitäkin vähäisempää. Eurokankaassa käydessäni tosin huomasin, että yritys on ottanut valikoimiinsa joitain Reilun kaupan sisustuskankaita.

Seuraavassa muutama linkki, mistä voit löytää vihreitä kankaita:

MAAEMO

Suomalaisen Maaemon nettikaupasta löytyy monenlaisia luonnonmukaisesti tuotettuja kankaita, kuten laadukkaita neulosmateriaaleja. Nettikaupasta voit ostaa neljällä eurolla näytepalat kaikista Maaemon tarjoamista kankaista. Näytepalojen hinta hyvitetään seuraavasta seuraavan oston yhteydessä. Kankaiden lisäksi Maaemon nettikaupasta voi ostaa mm. myrkyttömiä kangasvärejä.

GREENFIBERS

Greenfibers on Iso-Britanniassa toimiva yritys, joka myy ekologisia kankaita ilman minimejä. Tilasin Greenfibersiltä opinnäytetyötäni varten kankaita, ja kaupanteko onnistui hyvin. Yritykseltä voi halutessaan tilata ensin kangasnäytteitä, mikä helpottaa ostamista netin kautta. Greenfibersin nettisivuilta saa kankaiden lisäksi ostaa mm. lankoja, vaatteita ja ihonhoitotuotteita.

LOOP FABRIC

Tilasin kankaita myös Loop Fabricsiltä opinnäytetyötäni varten. Prosessi toimi Greenfibersin tavoin: sain ensin nähdä materiaalinäytteitä, jonka jälkeen tilasin haluamani kankaat.

Jotkin suomalaiset nettikaupat, joka ovat keskittyneet äitiys- ja lastentarvikkeisiin, tarjoavat myös bambu-, hamppu- ja luomukankaita, kuten Myllymuksut Oy.

Yhdysvalloista löytyy monia ekologisia kankaita myyviä nettipuoteja, kuten HempTraders ja NearSea Naturals, mutta ekologisempaa olisi ostaa kankaansa lähempää.

Jos kaipaat lisätietoa tekstiilien ekologisuudesta,  hyvä perusteos on Päivi Talvenmaan Tekstiilit ja ympäristö -kirja. Kirjan voi tilata itselleen Finatexin sivuilta.

Brittiläinen Tamsin Blanchard antaa kirjassaan paljon yksityiskohtaisia vinkkejä, miten kunnon himoshoppaajakin voi tehdä ekologisia valintoja – tyylistään luopumatta. Jotkin neuvot ovat hieman liiankin kiinni tässä ajassa, minkä vuoksi kirja itsessään ei ole mitä kestävin: muoti kun on kovin nopeatempoista, hetken päästä kirjan vinkit ovat jo auttamatta vanhoja. Pienellä valikoinnilla kirjasta löytyy kuitenkin paljon käyttökelpoisia ideoita jokaiselle kuluttajalle. Blanchard ei halua saarnata tai viedä ekosanomaa äärimmilleen: hän myöntää, ettei hänkään ole kuluttamisessaan täysin ekologinen. Mutta pienikin askel on aina parempaan suuntaan.

Kaikenkaikkiaan on erittäin hyvä, että tällaisia kirjoja tehdään: kirja on helppolukuinen ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, joten tästä on kenen tahansa hyvä aloittaa ekologisempi elämäntapa.

Tätä kirjaa olen kaivannut! Ensimmäinen löytämäni kirja, joka kertoo laajasti ja mielenkiintoisesti ekologisista vaatteista (ja joka on vieläpä taittonsa puolesta hyvin toteutettu). Kirjassa käydään läpi vaatteen koko elinkaaren vaiheita: miten ekologisuus ja eettisyys voidaan ottaa huomioon raaka-aineiden tuotannossa, vaatteen suunnittelussa ja valmistuksessa, jakelussa, käytössä ja kierrätyksessä.

Kirjassa olennaisena kysymyksenä on muodin paradoksi: miten kuluttamiseen perustuva muoti voi olla ekologista? Black ei kuitenkaan tyydy vain heittämään tätä ajatusta ilmoille, vaan kertoo myös konkreettisia ratkaisuja, miten tämä on mahdollista. Kirjassa esittellään lisäksi suunnittelijoita, järjestöjä ja tuotemerkkejä, jotka ovat omalta osaltaan auttaneet kestävämmän vaateteollisuuden luomisessa. Ehdotonta luettavaa jokaiselle, joka on kiinnostunut ekologisista ja eettisistä vaatteista.