Kierrätetty kahvikapselimekko – mistä kohussa on kyse?

Linnan juhlien asuista on kohistu tänä vuonna normaalia enemmän ja erityisesti yhdestä erityisestä asusta: Satu Taiveahon päällä nähdystä mekosta, joka on valmistettu ylijäämäkahvikapseleista. Aihe on nostettu esille monissa medioissa, jopa Iltalehden artikkelissa, jossa kysyttiin myös minun mielipidettä asiaan. Lyhyissä kommenteissa kun ei saa asian kaikkia puolia tuotua esille, halusin avata aihetta vielä tämän kirjoituksen kautta.

Innovatiivista kierrätysmateriaalin käyttöä

Kyseessä oleva kahvikapseliasu on Outi Pyyn tekemä yhteistyössä Nespresson kanssa. Voit lukea lisää mekon taustoista ja syntyprosessista Outi Pyyn blogista.

Design on mitä mahtavin: Outi on käyttänyt valtavasti aikaa materiaalin työstämiseen ja saanut muokattua alumiinisista kapseleista hienoa pintaa, joka toimii funktionaalisesti mekossa. Tältä kierrätysmuodin pitäisikin näyttää eli materiaali saadaan näyttämään paljon paremmalta kuin mitä se alunperin olikaan, eikä tuotteesta edes tunnista, mitä materiaali oli alunperin.

Kanerva-Mantila-Outi-Pyy-NESPRESSO

Kuva: Kanerva Mantila / www.outilespyy.com

Nespresso = vihreä?

Jos lopputulema on  kerran mahtava, miksi mekko on saanut osakseen myös kritiikkiä erityisesti Outi Pyyn lukijoiden taholta?

Outin blogissa lukijat eivät ole parjanneet designia tai materiaalivalintaa sinällään, vaan vaan sitä, että Outi, jonka monet lukijat mieltävät ekologisuuden puolestapuhujaksi, kertoo blogissaan seuraavaa:

“Nespresso on mielestäni kahvimerkkien Vivienne Westwood. Tyylikäs, laadukas ja he ymmärtävät vihreitten arvojen päälle.”

Lähde: http://outilespyy.com/nespresso-trashion-fashion/

Vaikkakin tämä on vain yksi ainoa lause postausten sarjassa, jossa kerrottiin mielenkiintoisesti koko suunnittelu- ja valmistusprosessista, ei tätä lausetta voi sivuuttaa. Kommenteissaan lukijat halusivat perusteluita sille, miksi Outi sanoi Nespresson “ymmärtävän vihreitten arvojen päällä”, sillä tätä lausetta ei voi käsittää muuten kuin siten, että tässä viitattaisiin laajempaan kokonaisuuteen kuin vain tähän kierrätysprojektiin – eli puhumalla Nespresso-brändistä viitataan väistämättä myös Nespresson takaa löytyvään Nestléen, joka on tunnettu kaikesta muusta kuin vastuullisesta.

Ja jos ei puhuta Nestléstä vaan pitäydytään Nespresso-brändissä, on jo pelkästään heidän liiketoimintamallinsa kahvikapselien myynnissä vähintäänkin kyseenalainen kulutuksen ekologiselta kannalta.

Nerokasta markkinointia

Miksi sitten ei voi puhua vain kierrätetystä materiaalista, jonka käyttäminen on ekologista? Miksi pitäisi puhua laajemmasta kontekstista kuin hienosta materiaalin uusiokäytöstä?

Tämä on yritysyhteistyö, josta Nespresso on halunnut julkisuutta teettämällä Outilla kierrätysjuhlapuvun. Halusi tai ei, tämän mekon suunnittelija mainostaa mekon kautta myös taustalla olevaa yritystä. Ei voida eritellä materiaalia ja muuta kontekstia.

En tosin sano, etteikö voisi tehdä isojenkin yritysten kanssa yhteistyötä, sillä tätä kautta Outin kaltainen suunnittelija sai valtavasti näkyvyyttä omalle, hienolle työlleen. Mutta mikä tilanteesta tekee ongelmallisen, on se, että blogitekstin viittaus vihreisiin arvoihin loi mielikuvan ekologisuudesta, joka ei pidä paikkaansa.

Erityisesti tästä hyötynee Nespresso: Vaikka yritys sai kritiikkiä osakseen, suuren yleisön mieleen jää luultavasti vain kaunis puku ja Nespresso. Suuryrityksellä tällainen yritysyhteistyö on mitä oivallisinta markkinointia: ei suoraa tuotemainontaa vaan mielikuvien luomista ja mielenkiintoista sisältöä.

Nespresso on tehnyt aiemminkin samantyyppistä yhteistyötä tehdäkseen kuluttajille tutuksi kahvikapselien kierrätystä. Nespresso lanseerasi Australiassa vuonna 2013 Project Upcycle -aloitteen, jossa mukana oli kuusi suunnitteljaa ja taiteilijaa, jotka loivat kahvikapseleista kahden viikon aikana oman näkemyksensä. Joukossa oli vaatesuunnittelija Ellie Mücke, joka valmisti kapseleista kuvassa alla nähtävän mekon.

_Ellie-Mücke-pinterest

Kuva: Ellie Mücke / Pinterest

Suomessa toteutettu kahvikapselimekko ei ollut ensimmäinen “sponsoroitu yhteistyö” Linnan juhlissa: jo viime vuonna Linnassa nähtiin Mert Otsamon ja jäätelöitä valmistaman Magnum-tuotemerkin yhteistyönä syntynyt mekko, jossa oli käytetty helmassa koristeena jäätelöpapereita. Tämä yhteistyö ei tosin saanut lähes ollenkaan kritiikkiä osakseen – ehkäpä siksi, että Otsamo ei ole profiloitunut kierrätyssuunnitteluun. Ei sillä, että Otsamoa – tai Pyytä – tarvitsisi ylenpalttisesti kritisoida aiheesta. Ennemminkin kyseenalaistaisin Magnumin takaa löytyvän Unileverin ja Nestlén kaltaisten suuryritysten tapaa markkinoida ja saada viherpesun keinoin tuotteensa näkymään paremmassa valossa.

Alumiini & kierrätys

Materiaalina puvussa käytettiin alumiinisia kahvikapseleita, jotka olivat ylijäämää tuotannosta. Ei siis käytettyjä kahvikapseleita, vaan tehtaalta tuotannosta poistuneita kapseleita. Teollisuuden ylijäämän käyttö on yhtälailla kierrätystä kuin käytetyn (kuluttajalta peräisin olevan) jätteen hyödyntäminenkin. Jotta isossa mittakaavassa pystyttäisiin hyödyntämään jätettä, pitääkin pureutua nimenomaan teollisuuden ylijäämään.

Tosin tämä teollisuuden ylijäämä, josta mekko on tehty, ei sinällään ole “turhaa” jätettä kahvikapselitehtaalle, sillä he pystyvät kierrättämään ylijäämät uudelleen uusiksi kapseleiksi. Ja näin tekevätkin jo ihan siitä syystä, että se on kustannusten takia järkevää.

Positiivisia puolia alumiinissa onkin juuri sen helppo kierrätettävyys – ja kierrätysaste varsinkin meillä Suomessa on korkea. Meillä toimii hyvin kierrätysjärjestelmä ja suurinosa alumiinista saadaan uudelleen kiertoon, niinkuin tarvittaessa tämänkin mekon materiaali. Toinen tilanne on monessa muussa maassa, jossa metallia ei kierrätetä lähes ollenkaan. Näissä maissa Nespresso on tosin yrittänyt järjestää omia kierrätyspalveluita, jotta kuppien kierrätysastetta saataisiin nostettua.

Ongelmana käytettyjen kahvikapselien kierrätyksessä on se, että samalla metallinkierrätykseen menee myös kapselin sisällä kahvia, joka orgaanisena aineena vaikeuttaa metallin sulamista (lisää aiheesta: HS). Pienissä määrin tämä ei kuitenkaan ole ongelma – kunhan tällaista jätettä ei tule metallinkierrätykseen liikaa.

Kohumekko keskustelunherättäjänä

Eli mitä tästä jäi käteen? Materiaalina ylijäämäalumiinikapselien käyttö iltapuvussa on innovatiivista kierrätystä ja lopputuote tuo hienosti esille, miten vaikeasta materiaalista voi työstää hienon asun, mutta katsottaessa kokonaisuutta tämä projekti ennemmin kääntyy alleviivaamaan alkuperäisen tuotteen turhuutta kulutushyödykkeenä.

Sinällään positiivista, että tämä “kohumekko” saa palstatilaa näinkin paljon ja herätti keskustelua, sillä tätä kautta pääsemme miettimään laajemmin vaateteollisuuden – ja miksei myös kahviteollisuuden – ongelmakohtia ja kyseenalaistamaan suuryritysten markkinointikeinoja.

09. December 2014 by Anniina
Categories: Kierrätys, Markkinointi | Tags: , , , , , , , , , , | 3 comments

Comments (3)

  1. Hyvä ja neutraali kirjoitus! Mielestäni on tärkeää että tämä mainos-aspekti nostetaan esille, vaikka valitettavasti suuren yleisön mielikuva on varmasti kuten kirjoititkin; “kaunis puku ja Nespresso”.
    Kun googlasin Unileverin mekon niin siellä ensimmäisinä osumina löytyi artikkeleita jotka hehkuttavat Magnumin vihreitä arvoja ja käyttämiä sertifikaatteja.

    Puku oon todella kaunis, mutta minua harmittaa Pyyn puolesta, että lähti tähän mukaan. Olen innkoas Pyyn blogin lukija ja olen erityisesti pitänyt hänen skarpista kritiikistä viherpesua kohtaan. Nyt yht’äkkiä hän lähtee itse viherpesukampanjaan mukaan. Toivon että mainoksen tilaaja on todellakin
    maksanut Pyylle erittäin hyvän korvauksen, niin että riskin ottaminen uskottavuuden kärsimisestä kannatti. Kun ottaa huomioon että Pyy joutui käyttämään yli kymmentä vapaaehtoista puvun valmistuksessa, niin enpä tiedä.

    Kyllä nyt taas iso konserni käärii rahat ja pienyrittäjä jää kärsimään imagovaurioista. (Pahimmassa tapauksessa.)

    Saattaa tietenkin olla niin, että kahvikapselien myynti nousee ja myös Pyylle riittää jatkossa enemmän tilausta. Win-win. (Paitsi ehkä niille kuluttajille, jotka ostavat kapselikeittimen…)

  2. Mielenkiintoista mutta yksi virhe, Suomessa ei todellakaan ole mikään korkea kierrätysaste, suomalaiset elävät harhaluulossa, että näin olisi mutta kaikki tutkimukset sekä esim. VTT on viime aikoina herätellyt suomalaisia siihen, että olemme juuri ja juuri Euroopan keskikastia esim. http://www.uusiouutiset.fi/tag/kierratysaste/. Mm. Belgiassa kierrätysaste on lähemmäs 60% kun Suomessa ollaan reilussa 30% (!!).

  3. Kiitos kommenteista!

    Kinuskikissa, viittasin tekstissä kotimaan kierrätysasteella nimenomaan metallinkierrätykseen. Ilmeisesti tuo n.30% (huolestuttava luku tosiaan!) kierrätysaste käsittää kaiken kierrätyksen? Minun käsityksen mukaan metallikierrätys on paremmalla tolalla, mutta pitääkin ottaa vielä asiasta selvää.

    Mutta tosiaan, on totta, että monella (minut mukaanlukien) on edelleen mielikuva Suomesta kierrätyksen edelläkävijänä. Pitää siis päivittää tietojani tästä aiheesta – kiitos paljon infosta!

Leave a Reply

Required fields are marked *