Kierrätys ei pelasta maailmaa

Kierrätys on vain laastariratkaisu vaateteollisuuden todellisiin ongelmiin. Tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen ei riitä, jos jatkamme kuluttamista kuten ennenkin.

Kierrättäminen on yksi suosituimmista tavoista olla ekologinen pukeutuja. Ja onhan se mukavan helppoa: voimme laittaa kiertoon vanhat vikaostoksemme ja nyppyyntyneet trikoomme sen kummempia miettimättä, mitä niille kierrätyksessä tapahtuu, tai miksi ihmeessä alunperin edes olemme kyseiset vaatekappaleet ostaneet. Pois silmistä, pois mielestä.

Vaatteiden kierrätys ei ole kuitenkaan niin yksioikoisen helppoa ja huoletonta, mitä voisi ajatella. Kirpputorit ovat tänä päivänä pullollaan nukkavieruja vaatteita, jotka eivät mene kaupaksi edes muutamalla sentillä. Ja vaikka oman vaatteen saisikin myytyä eteenpäin, suurella todennäköisyydellä tuote ei laatunsa puolesta kestä kierrossa seuraavaa käyttäjää pidemmälle.

 

Kierrättämällä ei saa puhdasta omaatuntoa

Jollemme myy vaatteita kirpparilla, voimme laittaa vanhat vaatteemme hyväntekeväisyyteen, jolloin ajattelemme tekevämme hyvän teon. Meneehän vaate apua tarvitsevalle! Todellisuudessa suurinta osaa hyväntekeväisyyteen annetuista vaatteista ei lahjoiteta apua tarvitsevalle tai myydä eteenpäin hyväntekeväisyysorganisaatioiden omissa myymälöissä vaatteiden valtavan määrän ja huonolaatuisuuden takia.

Nämä jäljelle jääneet lahjoitetut vaatteet päätyvät Suomessa osin poltettavaksi energiaksi. Suomessa on investoitu viime vuosina merkittävästi jätteenpolttolaitoksiin, vaikka meidän pitäisi ensi sijaisesti kehittää jätteen kierrätystä uuden raaka-aineen materiaaliksi. Jätteen polttaminen on toki kaatopaikkaa parempi loppusijoitus, muttei missään nimessä tehokkain tapa hyödyntää olemassa oleva raaka-aine.


Lahjoitettuja vaatteita päätyy myös ulkomaisille tekstiilikierrätysyrityksille, jotka lajittelevat ja myyvät vaatteita edelleen esimerkiksi uudelleenmyytäväksi kehitysmaihin. Euroopasta vanhoja vaatteita kärrätään erityisesti Afrikkaan, jossa käytetyillä vaatteilla tehdään kovaa bisnestä. Tämä on johtanut siihen, että kyseisestä maanosasta on suurelta osin hävinnyt paikallinen tuotanto ja kädentaidot, sillä markkinat on kyllästetty länsimaista tulleilla vaatteilla.

Käyttökelvottomia vaatteita rouhitaan myös teollisuuden käyttöön esimerkiksi öljynimeytysmatoiksi tai eristeeksi. Ja vaikka Suomessa tekstiilijätettä ei saakaan enää päätyä kaatopaikalle, monessa muussa maassa sinne edelleen päätyy valtavia määriä vaatteita.

Pikamuotia, mutta kierrättämällä

Hyväntekeväisyysorganisaatioiden kierrätyspisteisiin voi viedä vain ehjiä, hyväkuntoisia vaatteita. Tätä nykyä moni vaateketju on aloittanut oman tekstiilikierrätyksensä, ja näihin takaisinottopisteisiin voi viedä myös rikkinäisiä, huonokuntoisia vaatteita.

Vaateketjujen pidemmän tähtäimen tavoitteena on pystyä tuottamaan vaatejätteestä uutta raaka-ainetta uusille vaatteille. Todellisuudessa meillä ei vielä ole kustannustehokkaita tapoja prosessoida vanhoja vaatteita uudeksi kankaaksi, sillä kuluttajien tekstiilijätteen kierrätyksessä on vielä monta ratkaisematonta ongelmaa: Miten saadaan kierrätettyä sekoitekankaita? Miten napit, vetoketjut ja muut tarveaineet voidaan erotella? Miten tehostetaan lajittelua? Miten huonolaatuisistakin vaatteista voidaan valmistaa laadukasta uutta kangasta? Kaikkiin näihin kysymyksiin ei ole vielä vastauksia – vaikkakin uusia innovatiivisia tekstiilinkierrätystapoja on kehitteillä niin meillä kuin maailmallakin. Vielä tällä hetkellä suurin osa vaateketjujen keräämistä vaatteista päätyy uuden materiaalin raaka-aineen sijasta energiaksi, teollisuuteen, uudelleenmyytäväksi tai kaatopaikalle.

Yksi suuri syy, miksi vaateketjut panostavat kierrätykseen, on se, että näin ne pystyvät turvaamaan raaka-aineen saannin myös tulevaisuudessa. Puuvillan hinta jatkaa nousuaan, eikä meillä kohta ole enää lisää maapinta-alaa käyttää puuvillan kasvavaan kysyntään. Maaöljyä, josta polyesteria valmistetaan, ei sitäkään riitä ikuisesti. Näistä syistä kierrätyskuitujen ajatellaan olevan ratkaisu tulevaisuuden materiaalitarpeeseen, jotta voidaan jatkaa nykyistä pikamuodin systeemiä myös tulevaisuudessa. Voidaan siis tuottaa edelleen halvalla valtavia määriä huonolaatuisia tuotteita, jotka päätyvät ennenaikojaan taas käyttökelvottomina kierrätykseen.

Tekstiilijäte on seuraus, ei syy

On totta kai erittäin tärkeää kehittää tekstiilien kierrätysjärjestelmiä ja uusia teknologioita tämän raaka-aineen prosessointiin, koska meidän tulee siirtyä kiertotalouden mukaiseen vaateteollisuuteen, jossa kaikki materia kulkee suljetussa kierrossa. Ongelmana on vain se, että jos keskitymme tässä vaatteen kierrossa vain kierrätykseen ja jätämme ketjun muut palat ennalleen, olemme isossa pulassa.

Tekstiilijäte on seuraus, eikä syy siihen, miksi vaateteollisuus on vastuuton. Todellinen ongelma on se, että meillä ylipäätään syntyy niin paljon tekstiilijätettä. Näin ollen meidän pitäisikin suunnata katseemme ongelman alkulähteelle: Miten voimme vähentää jätteen määrää?

Meidän pitäisi keskittyä siihen, että tuotamme vähemmän, mutta laadukkaampia vaatteita. Jo suunnitteluvaiheessa tulee miettiä vaatteen materiaali ja design niin, että tuote on mahdollisimman helppo kierrättää elinkaarensa lopussa. Ja toki ne laadukkaatkin vaatteet päätyvät kierrätettäväksi jossain vaiheessa, mutta laadukasta materiaalia voidaan hyödyntää paljon paremmin myös uuden kankaan raaka-aineena.

Ei kuitenkaan riitä, että suuntaamme katseemme vain tapaan tuottaa vaatteita ja tehdä siitä tehokkaampaa ja kiertotalouden mukaista. Meidän tulee kiinnittää huomiomme erityisesti myös omaan kulutuskäyttäytymiseemme: Kun viemme vanhat vaatteemme kierrätykseen, se ei ole tekosyy ostaa lisää. Kulutusta vähentämällä voimme aidosti ratkaista tekstiilijäteongelman.

//

Lue lisää aiheesta: Miten vanha vaate kierrätetään?

Jaa:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *