Vihreät Vaatteet - Tietoa ekologisista ja eettisistä vaatteista

Brightonilainen Organic Stereo vaikuttaa nuoresta iästään (perustettu tänä vuonna) huolimatta varsin vakuuttavalta ekologiselta ja eettiseltä merkiltä, ja mikä tärkeintä, tuotteet näyttävät hienoilta (erityisesti kuvan pitkä seiloripaita). Nettisivuilta löytyy hyvin tietoa tuotantoprosessista: Malliston puuvilla on valmistettu luonnonmukaisesti Turkissa (SKAL:n ohjeiston mukaisesti) ja muu tuotanto (kudonta, värjäys, painatus ja ompelu) tapahtuu Portugalissa. Puuvillan värjäyksessä ei käytetä haitallisia kemikaaleja, klooria tai raskasmetalleja. Tuotteiden printit ovat painettu vesipohjaisilla väreillä. Hauska loppusilaus paidassa on seilorinapit, jotka ovat materiaaliltaan 70% kierrätettyä paperia, mutta ovat yhtä kestäviä kuin muovinapit.

P.S. Vitidesign, josta juuri postasin, on saanut tuotteensa myyntiin Tukholman Ekovaruhusetiin (josta myös aiemmin postasin). Tosi hienoa!

Mitä ihmeellisimmistä asioista voi tehdä laukkuja: purjeista, pyörän sisäkumista tai vaikka karkkipapereista. Seuraavana esitellyt materiaalit (ehkäpä karkkipaperia lukuunottamatta) toimivat kestävyytensä ansiosta varsin hyvin laukkuina - ja vieläpä näyttävät hienoilta:

Kahden veljeksen perustama Freitag tekee laukkuja käytetyistä rekan pressuista, turvavöistä, ilmatyynyistä ja pyörän sisäkumeista. Jokainen laukku on uniikki, ja kaikki laukut valmistetaan Sveitsissä, josta Freitag on kotoisin. Tunnetuin Freitagin tuote on varmasti lähettilaukku (jota kopioidaan ahkerasti), mutta kuvassa alapuolella hieno uusi tulokas yli 40 erilaisen laukun joukkoon: Mac Book Airin suojakotelo, joka on tehty kattopressuista.

Brittiläinen Velo-re tekee vöitä ja laukkuja käytetyistä pyöränrenkaista. Jokainen uniikki kappale tehdään käsityönä Brixtonissa, Lontoossa tai Bernissä, Sveitsissä. Allaolevan kuvan lähettilaukku on tehty kierrätetyistä pyörän sisäkumeista ja turvavöistä.

Suomalainen Secco tekee mm. koruja vanhoista tietokoneen näppäimistä ja vinyylilevyistä sekä laukkuja traktorin sisäkumista (ks. allakuva).

Ashley Watsonin laukkuja ei ensinäkemältä edes arvaisi olevan tehty kierrätysmateriaaleista. Lähemmin tarkasteltua huomaa nahkatakin taskuja, saumoja ja nappeja: kaikki laukut on tehty vanhoista, kierrätetyistä nahkatakeista.

Hagar design valmistaa laukkuja mm. vanhoista rehusäkeistä (kuvassa asiakirjalaukku). Hagar design työllistää tällä hetkellä jo yli 80 vähäosaista naista Kambodzassa.

Red Flag Design tekee vanhoista purjeista laukkuja, jotka ovat suunniteltu ja valmistettu Kanadassa. Laukkuja löytyy montaa eri mallia, joista jokaisessa on hienoja, viimeisteltyjä yksityiskohtia.

Ecoist saa taiottua mitä ihmeellisimmistä asioista hienoja tuotteita, kuten alla vasemmalla juomatölkin avaajanipsuista (vai mikä niiden nimi on?) tehty käsilaukku ja oikealla karkkipaperilaukku.

No comments

Kerrankin löytyi suomalainen, ekologinen vaatemerkki, jonka tuotanto on vieläpä suurimmalta osin Suomessa, nimittäin Vitidesign. Tämänhetkisestä mallistosta löytyy muutama luomupuuvillainen T-paita sekä hipsterit. Tuotteet näyttävät hyviltä: selkeitä, yksityiskohdiltaan mietittyjä, eikä tietoakaan “hippiekoilusta”. Nettisivuilta löytyy hyvin tietoa materiaaleista ja tuotannosta:

“Malliston pääasiallisena materiaalina on luomupuuvilla, joka on viljelty USA:ssa. Kuitu kehrätään langaksi Sveitsissä, ja se neulotaan trikooksi, valkaistaan ja viimeistetään Suomessa. Sveitsiläinen luomusertifiointi EKO-label CU5014 koskee kaikkia trikoon tuotantovaiheita.”

Vaatteita voi ostaa Vitidesignin verkkokaupasta sekä muutamalta jälleenmyyjältä Turusta. Toivottavasti nämä tuotteet löytävät käyttäjänsä ja tulevaisuudessa voidaan nähdä lisää Vitidesignin tuotoksia!

Ekologisia vaatemerkkejä tuntuu tupsahtelevan ilmoille paljon nopeampaa, mitä ehdin niitä tänne listaamaan. Mutta parempi näin, että ekovaatteet porskuttaa eteenpäin vauhdilla.

Usealla vaatemerkillä on mallistossaan ainakin yksi tai kaksi luomupuuvillaista T-paitaa, mutta näissä postauksissa keskityn merkkeihin, joiden koko mallisto on ekologinen tai eettinen tai parhaimmillaan molempia.

Luulin aluksi, että Cheap Monkey ja Cheap Monday on sama juttu, mutta ilmeisesti näillä kahdella ei ole mitään tekemistä keskenään. Brittiläinen Cheap Monkey tekee luomupuuvillaisia printti-T-paitoja, joilla on Öko-Tex -merkintä. Cheap Monkeyn tehtaiden eettisyyttä valvoo Fair Wear Foundation.

Vihreitä alkkareita! GreenKnickers tekee alusvaatteita naisille ja miehille Reilun kaupan luomupuuvillasta, hampusta ja bambusta, sekä myös kierrätetystä materiaalista.

Åsa and Taneale tarjoaa Reilun kaupan puuvillaa ja kierrätettyjä materiaaleja.

Steward & Brown on jo pitkään tehnyt vaatteita ekologisista ja eettisistä lähtökohdista. Steward & Brownin tuotteissa käytetään mm. luomupuuvillaa, hamppuja ja tehtaiden ylijäämäkankaita.

Kaikkeen sitä netissä pyöriessään törmää: BBC:ltä tulee tosi-TV-sarja Blood, Sweat and T-Shirts, jossa brittiläiset nuoret laitetaan töihin Intian vaatetehtaalle. Sivuilla on tällä hetkellä nähtävissä klippi, jossa kerrotaan 21-vuotiaasta opiskelijasta, joka rakastaa halpaa muotia, ja jolle on aivan sama, kuka hänen ostamansaan vaatteet valmistaa. Jouduttuaan ompelukoneen ääreen Intiassa, nousi arvostus ompelijoita kohtaan kohisten. Muutama klippi jaksosta:

Jos kerran kaikesta mahdollisesta tehdään nykyään tosi-TV:tä, niin miksei tästäkin aiheesta. Voi olla toimivakin konsepti: tämä varmasti saa monen brittinuoren pohtimaan enemmän vaatteidensa alkuperää.

Sarjan sivut löytyvät THREAD - Fashion Without Victim - nettilehdestä, joka kertoo ekologisesta muodista. Hyvännäköiset sivut, kannattaa katsastaa.

Maailma on pullollaan kankaita ja vaatteita jos jonkinlaisia, joten miksei näitä hyödyntäisi myös uusien vaatteiden teossa. Tällaisia kierrätysvaatemerkkejä löytyy moneen lähtöön. Itse en kauheasti perusta todella palastelluista hörhellyksistä, vaan pidän yksinkertaisemmista ratkaisuista. Mielestäni uuden tuotteen pitää toimia omillaan, eikä näyttää siltä, että otinpa kauluspaidan ja hameen ja ompelin yhteen; tuli mekko. Mutta on sitä olemassa hienojakin kierrätysvaatteita, tässä kuvina muutama hienous:

Ensimmäisenä suomalainen Globe Hope, joka on onnistunut tuomaan kierrätysvaatteet suuren yleisön tietoisuuteen. Valikoimista löytyy mm. alla olevan kuvan laskuvarjohame ja printtipaita. Suomen lisäksi Globe Hopea voi ostaa jo monista Euroopan maista - ja jopa Japanista.

Suomalaisen Plan B:n vaatteet syntyvät Kierrätyskeskuksen tuotteista, ja niitä on myynnissä Helsingin Kierrätyskeskuksessa (Lönnrotinkatu 45).

Brittiläinen From Somewhere tekee uusia vaatteita tuotannon ylijäämäkankaista ja kangaspakkojen lopuista.

Emmeline 4 Re on myös brittiläinen merkki, joka käyttää kierrätysmateriaaleja nappeja ja vetskareita myöten.

Ja viimeisenä Junky Styling:lta hieman vähemmän käyttövaate, mutta oli vaan niin hieno kuva (stailaus Io Takemura):

Löysin mielenkiintoisen raportin nimeltä I shop therefore I am, joka on David Report -kollektiivin käsialaa. Raportissa pohditaan monelta kantilta kulutusta ja nykyisen yhteiskunnan kulutushysterian mahdottomuutta. Tekstistä löytyy monia hyviä pointteja, kannattaa lukea!

Ekologisuus on vahvistanut asemiaan monella eri alalla - nyt myös lehdissä. Suomalaisissa lehdissä on jo aika usein ekologisiin vaatteisiin tai muuhun elämiseen liittyviä artikkeleita, mutta pelkästään ekoiluun keskyttyvää lifestyle-lehteä ei vielä Suomesta löydy. Ulkomailla tällaisia jo on: toiset enemmän ekologisia, toiset vähemmän. Esimerkiksi ruotsalainen ECOqueen-lehti jo kannessaan kertoo olevansa “Lite mer eco” eli se ei väitäkään olevansa täysin eko. Lukijoille annetaan pieniä vihreitä vinkkejä jokapäiväiseen elämään (kuten kannattaa juoda italialaisia viinejä, koska ne kuljetetaan junalla). Mukavuuksista ei tarvitse luopua; uusi ihanampi ekologinen elämä on “ylellistä ja seksikästä”, ja elämästä voi nauttia hyvällä omalla tunnolla.

Toisaalta on oikein hyvä, että tällaisia “helppoja” ja viihdyttäviä, sopivasti ekologisia lehtiä ilmestyy, jolloin kynnys on matalampi ihan tavalliselle kuluttajalle kiinnostua ekologisemmasta elämäntyylistä. Mutta toisaalta, lehti on pullollaan juttuja autoista, shampanjasta, vaatteista, meikeistä ja huonekauluista. Nämä kaikki esitellään ekologisina valintoina, mutta kuluttamisesta siinä loppuviimein on kumminkin kyse. Lisäksi taitoltaan ja ulkoasultaan ECOqueen ei ollut mitä vakuuttavin. Mutta kannattaa (kaikesta huolimatta) katsastaa: olen bongannut lehden Suomalaista kirjakaupasta ja jopa Uudenkaupungin S-marketista, joten se löytynee hyvin monesta paikkaa ympäri Suomea.

Lehtien painaminen ei ylipäätään ole mitä ekologisin teko (toki paperin ja painomenetelmät voi valita mahdollisimman ekologisesti), joten ehkä kannattaisi keskittyä nettilehtiin. Pakko kuitenkin myöntää, että on mukavaa saada välillä lukea aivan oikeaa lehteä, eikä vain tuijottaa näyttöä (jota tulee tehtyä muutenkin ihan liikaa).

Minulle tulee ruotsalainen lehti nimeltä CAMINO, joka käsittelee ekologista elämää monelta kantilta: luomuruokaa, vaatteita, ihmisiä, asioita ja tekijoitä.. Lehti on taitoltaan hyvin tehty ja artikkelit on mielenkiintoisia. Tämä lehti on hyvällä tapaa ekologinen: se ei ole “hippiekoilua”, muttei brassaile luksuksellakaan.

Muita ekologisia lifestyle-lehtiä on mm.

Caminon esikuvana toiminut brittiläinen NEW CONSUMER:

yhdysvaltalainen GOOD:

sekä brittiläinen SUBLIME:

Vaatteen koko tuotantoketju on varsin monimutkainen ja pitkä prosessi, kuten olen ennenkin maininnut. Materiaalin raaka-aine tulee yhdestä paikkaa, kudotaan toisaalla, värjätään kolmannessa paikassa, ommellaan neljännessä, kuljetetaan viidenteen.. ja tämän lisäksi muut materiaalit, vetskarit, napit, nepparit ja nippelit tulevat pahimmillaan kaikki eri alihankkijoilta. Tämän takia jopa monelle vaateyritykselle itselleen vaatii ponnisteluja pysyä laskuissa, mistä mikin osanen vaatteeseen on alunperin tullut.

Koko tuotantoketjun tunteminen on kuitenkin tärkeää, jotta voitaisiin tehdä asteittain jokaisesta linkistä ekologinen ja eettinen. Tuskin mikään yritys voi väittää, että heidän tuottamansa vaate olisi kerta laakista sekä täysin ekologinen että eettinen. Tärkeämpää on kuitenkin se, ettei mitään salata ja näytetään avoimesti koko tuotantoketjun osaset.

Eikä riitä, että yritys itse tuntee tuotantoketjunsa, vaan tieto tulee jakaa myös kuluttajille. Onneksi yhä useampi yritys nykyään kertoo prosessistaan eli tekee tuotantoketjustaan läpinäkyvän.

Periaatteessa kuluttajan tulisi saada vaateliikkeen myyjältä tieto, mistä vaate on peräisin, mutta valitettavan harvoin myyjällä on tarvittavia tietoja. Tähän ongelmaan on löytynyt ratkaisu koodijärjestelmästä: vaatteesta löytyy koodi, jonka avulla yrityksen nettisivuilta voi hakea tietoa juuri kyseisen vaatteen koko tuotantoketjusta.

Alla muutama esimerkki koodijärjestelmistä (linkkeinä olevilta sivuilta voit käydä testaamassa, miten homma toimii):

MADE-BY -organisaatioon, jossa on mukana mm. Jackpot, Kuyichi, Edun ja Rianne de Witte, kuuluvien brändien tuotteita voi jälkittää MADE-BY Track&Trace -systeemin avulla. Tuotteesta löytyy koodi, joka näpytellään MADE-BY:n nettisivuilla. Sieltä voi nähdä koko tuotantoketjun aina raaka-aineen tuottajasta ompelijaan saakka. Järjestelmä ei vielä ole kaikilta kohtaa täydellinen, koska kaikki alihankkijat eivät välttämättä vielä tunne ohjelmaa tai eivät koe sitä tärkeäksi. Pikkuhiljaa MADE-BY pystyy kuitenkin täydentämään ketjuja ja tekemään niistä kattavampia.

ICEBREAKER julkaisee elokuussa 2008 myös oman “baacode”-systeemin, jonka avulla heidän tuotteidensa alkuperä voidaan selvittää Icebreakerin nettisivujen kautta.

RESPECT-INSIDE -nettisivustolla on myös oma tuotantoketjun jäljittäjä, nimeltään “DNA code”, joka toimii samalla periaatteella kuin edellämainitut järjestelmät. Tätä DNA-koodia käyttää tuotteissaan mm. Switcher, jota Suomessa myydään Anttiloissa.

Adbusters -verkosto loi kampanjan nimeltä Blackspot vastustaakseen ylikansallisten yhtiöiden (jos nimenä on The Unswoosher, mikä lie yritys kyseessä) ihannointia ja niiden harjoittamaa epäeettisyyttä. Kampanjan tuotteena syntyi luontoystävälliset ja eettiset Blackspot-kengät.

Kenkiä on kahdenlaisia: Blackspot Sneaker ja Blackspot Boot (kuvassa), josta molemmissa on käytetty 100% luomuhamppua. Blackspot Bootin pohjat on tehty vanhoista autonrenkaista. Kengät valmistetaan hyvissä työoloissa Portugalissa.