Reilun kaupan viikot 19.10.-1.11.2009
Tänään pyörähti käyntiin Reilun kaupan viikot, joita vietetään tämän kuun loppuun asti. Näiden viikkojen aikana Reilu kauppa on esillä mediassa ja monenlaisissa tapahtumissa. Suomessa Reilu kauppa -sertifioidut tuotteet ovat kovassa nosteessa: suomalaiset ovat jo maailman kolmanneksi innokkaimpia Reilun kaupan tuotteiden kuluttajia. Pelkästään Reilun kaupan puuvillaan myynti kasvoi 94 prosentilla vuonna 2008.
Vihreät Vaatteet -blogissa on jo moneen otteeseen kirjoitettu Reilun kaupan puuvillasta, mutta seuraavassa vielä hieman lisätietoa nimenomaan puuvillan sertifioinnista. Koska puuvillaisen vaatteen tuotantoketju on paljon pidempi kuin vaikka banaanin tai kahvin, on puuvillan sertifiointi muita hieman monimutkaisempi.
Reilun kaupan sertifikaatti on kehitetty tukemaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kovassa – ja usein epäreilussa – kansainvälisessä kaupankäynnissä. Viljelijät saavat tuotteistaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Suurtilojen työntekijät on oikeutettu asiallisiin työoloihin, vähintään lakien mukaiseen palkkaan ja heillä on oikeus liittyä ammattiyhdistykseen. Puuvillan ostajan on lisäksi maksettava viljelijöille erillistä Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu paikallisten yhteisöjen elinolojen parantamiseen. Lapsityövoiman käyttö on ehdottomasti kielletty. Kauppasuhteiden tulee lisäksi olla pitkiä, mikä mahdollistaa tuotannon kehittämisen pitkällä aikavälillä.
Reilun kaupan puuvilla ei ole sama kuin luomupuuvilla. Reilun kaupan puuvilla keskittyy tuotannon eettisyyteen, mutta tuotantoon liittyy myös tarkat ympäristökriteerit, joita viljelijöiden tulee noudattaa. Tavoitteena on löytää tasapaino kaupallisen tuotannon ja ympäristön hyvinvoinnin välillä. Pyrkimyksenä on viljellä mahdollisimman luonnonmukaisesti käyttäen mahdollisimman vähän haitallisia kemikaaleja.
Niin pienviljelijöille, suurtilallisille kuin Reilun kaupan tuotteita välittäville yrityksillekin on omat yleiset kriteerinsä, jotka Reilun kaupan sertifikaatin saadakseen tulee täyttää. Lisäksi jokaiselle tuotteelle on laadittu omat tuotekohtaiset kriteerit. Nämä Reilun kaupan kriteerit on FLO:n (Fairtrade Labelling Organizations International) laatimia.
Puuvillan kohdalla varsinaisesti FLO:n sertifioimaa on vain pellolla tapahtuva tuotanto. Siksi tuleekin puhua Reilun kaupan puuvillasta, ei Reilun kaupan vaatteista. FLO-CERT, joka on erillinen sertifiointiyhtiö, valvoo kriteerien nuodattamista puuvillan tuotannon osalta säännöllisin tarkastuksin.
Vaikka Reilun kaupan puuvillasta valmistetun vaatteen muu tuotanto ei ole virallisesti Reilun kaupan sertifioitu, ei se tarkoita, etteikö muita tuotannon osia olisi myös huomioitu. Kaikkien vaatteen tuotantoketjuun osallistuvien yritysten on osoitettava, että ne pyrkivät noudattamaan ILO:n (International Labour Organization) sopimuksia ja tuotantomaan lakeja, sekä pyrkivät parantamaan työntekijöiden työskentelyolosuhteita. Yrityksellä on lukuisia tapoja, jolla se voi osoittaa nämä pyrkimyksensä: esimerkiksi hankkimalla SA8000 -sertifioinnin tai kuulumalla Fair Wear Foundation -järjestöön. Tarkat kriteerit puuvillan tuotannolle löytyy Reilun kaupan englanninkielisiltä sivuilta PDF:nä: Fairtrade Standards for Seed cotton.
