Turkis vai tekoturkis?

Turkis on yksi suurimmista kiistanaiheista mitä tulee eettiseen vaateteollisuuteen. Tämän syksyn muotikuvissa on näkynyt paljon turkistuotteita – sekä aitoja että tekoturkiksia. Kuvassa alla  Mangon, H&M:n ja Vilan turkiksia, jotka ovat varmasti tekoturkista niiden alhaisen hinnan takia.

Ennen kuin ostat turkistuotteen, kannattaa pohtia tarkkaan, mitä ostaa – jos ostaa ollenkaan.

TURKISTEN JA TEKOTURKISTEN TUOTANTO

Turkiseläimet elävät ja kuolevat vain turkkiensa tähden, eikä niistä hyödynnetä mitään muuta osaa. Turkiseläimet elävät ahtaissa häkeissä, jolloin ne eivät pysty harjoittamaan lajilleensa ominaista käyttäytymistä (kuten saalistusvietti ja reviirinpuolustus). Suomen turkistarhoihin on tosin tulossa ensi vuonna aavistuksen aikaisempaa isommat häkit, sillä uusien määräyksien mukaan ketuilla on oltava 0,8 neliötä ja minkeillä 0,25 neliötä tilaa (lähde: Animalia). Tämäkään ei suurensuuri elintila.

Suomessa jo lainsäädännön puitteissa turkistarhojen tulisi toimia suhteellisen ekologisesti ja eettisesti (vaikka tässäkin on ollut puutteita), mutta aivan toinen tilanne on esim. Kiinassa. Aivan kuten muukin vaateteollisuus niin myös turkistuotanto on siirtymässä yhä enemmän ja enemmän halvan työvoiman maihin.  Eläinten olojen ja ympäristöriskien valvominen näissä maissa on lähes olematonta.

Turkis on biohajoava luonnonmateriaali, mutta viimeistelyiden jälkeen se ei maadu läheskään yhtä hyvin kuin käsittelemätön turkki. Nämä viimeistelyaineet ovat välttämättömiä, jotta turkki säilyttää ulkomuotonsa, värinsä ja kestävyytensä. Viimeistelyssä ja värjäyksessä käytetyt kemikaalit ja raskasmetallit ohjautuvat likavesien mukana ympäristöön, jos puhdistusjärjestelmät eivät ole riittäviä.

Tekoturkis valmistetaan öljystä, joka on uusiutumaton luonnonvara. Öljynjalostaminen vie paljon energiaa ja saastuttaa ympäristöä. Suurin osa tekoturkiksista tehdään maissa, joissa ympäristöasiat eivät ole hyvällä mallilla.

Vaikka tekoturkiksen valmistamiseen menee paljon öljyä ja energiaa, menee sitä myös turkistuotantoon. Turkistarhojen ylläpito, kuljetukset ja turkisten muokkaus vaatii paljon energiaa. Lisäksi turkistarhauksen aiheuttamat typpi- ja fosforipäästöt rehevöittävät vesistöjä ja saattavat pilata jopa pohjavesiä. Suomessa tosin päästöjä ei pitäisi joutua vesistöihin, koska kaikilla turkistarhoilla tulee olla ympäristölupa.

TURKISTUOTTAJIEN VASTAISKU

Tänä syksynä turkistuottajat ovat aloittaneet mediakampanjan eläinoikeusliikkeitä vastaan. Lehdissä ilmestynyt mainos “Turkisten lisäksi sinulta halutaan kieltää moni muukin asia” (ks. kuva alla, lähde:STKL) yrittää puhdistaa turkistuottajien imagoa.

Seuraavassa ote mainoksesta:

Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta. Se ei ole totta. Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen. Ja se on vasta ensimmäinen askel tiellä kohti lopullista tavoitetta. Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät… Sanalla sanoen kaikkien tuotantoeläinten pidon ja eläinperäiset tuotteet.

Turkistuotannon, lihan-, maidon- ja villantuotannon rinnastaminen ontuu. Jos vielä turkis- ja lihantuotannossa voidaan miettiä eläinten tappamiseen liittyvää eettistä kysymystä, ei maidon- ja villan tuonnossa voida enää puhua samasta asiasta. Kaikissa on toki ekologiset ja eettiset ongelmansa, mutta turkistuotannossa puhutaan ihan eri ongelmista kuin muissa yllämainituissa.

Helsingin Sanomien haastattelussa 6.9.2009 Turkistuottaja Ry:n viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja Päivi Mononen-Mikkilä rinnastaa villan ja turkisten tuotannon: “Haluamme kysyä, että eikös se moraali ole pikkusen kaltevalla pinnalla, jos nahkakenkien käyttö, villasukkien käyttö, lihansyönti on ihan ookoo. Mutta sitten turkikset jostain syystä eivät ole ookoo.” Mononen-Mikkilän mielestään ei ole voitu osoittaa, että eläimet voisivat huonosti tarhauksissa, eikä eläinten tappamisessa turkin tähden ole hänen mielestään mitään moraalisesti arveluttavaa.

Suomalaiset eläinsuojelujärjestöt Animalia ja Oikeutta eläimille pyrkivät pitkällä tähtäimellä kieltämään turkistarhauksen Suomessa. Turkistarhaus on kielletty kokonaan jo esimerkiksi Britanniassa, Sveitsissä, Kroatiassa, Itävallassa ja pian myös Hollannissa.

POIS SILMISTÄ, POIS MIELESTÄ?

Jos turkistuotanto kielletään kaikkialla Euroopassa, ei toki tuotannon siirtäminen halvan työvoiman maihin ole mikään ratkaisu. Euroopassa vielä jotenkin pystytään valvomaan turkistarhojen oloja, mutta muualla maailmassa se on paljon huonommalla tolalla. Jos kuluttajat edelleen haluavat käyttää turkiksia ja vaatemerkit niitä tarjoavat, ei olla päästy puusta pitkälle.

VAIHTOEHTOJA TARHATUILLE TURKIKSILLE

Turkki on laadukas ja pitkäikäinen, mutta sen tuotannon ympäristöongelmien ja eläinten kohtelun eettisten kysymysten takia turkkia ei voida sanoa täysin ekologiseksi tai ainakaan eettiseksi valinnaksi. Jos välttämättä kuitenkin haluaa ostaa oikeaa turkista, kannattaa suosia suomalaisia turkiseläimiä, jotka ovat tarhauksien sijaan eläneet vapaasti luonnossa. Näin voidaan olla hieman varmempia eläinten kohtelusta ja tuotannon ekologisuudesta.

Napapiiri Jeans (ks. kuva yllä) on uusi suomalainen vaatemerkki, joka suunnittelee ja valmistaa takkeja ja asusteita alusta loppuun Rovaniemellä. Takkien päämateriaalina on kierrätetty villa, joka on peräisin Ruotsin armeijan sarkatakeista. Tämän lisäksi Napapiiri Jeans käyttää materiaalina turkiksia, kuten punakettua, supikoiraa ja tiibetin lammasta. Merkki ei käytä tarhattujen eläimien turkkeja, vaan vain luonnosta pyydettyjä eläimiä, jotka metsästäjät pyytävät kaatolupien puitteissa. Tulevaisuudessa Napapiirin tarkoituksena on kehittää poronnahan käyttöä vaatteidensa materiaalina. Poron käyttö on sinänsä ekologisempi vaihtoehto, koska siitä käytetään nahan ja turkin lisäksi myös muut osat.

Kirppareilta löytyy nykyään paljon turkiksia. Sieltä turkiksia voikin ostaa puhtaimmalla omallatunnolla. Jos kierrätetyn turkiksen malli ei sellaisenaan miellytä, voi vanhasta turkista teettää uudenlaisen.

EKOLOGISTA TEKOTURKISTA?

Perinteinen tekoturkis ei ole materiaaliltaan tai tuotantotavaltaan ekologinen, mutta sitäkin voidaan kehittää parempaan suuntaan. Yhtälailla kuin muille tekokuiduille etsitään ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, pitäisi myös tekoturkista kehittää ekologisemmaksi.

Jos takkiinsa kaipaa turkista tai karvaa, mutta ei halua käyttää aitoa turkista, yksi vaihtoehto on hollantilaisen Hoodlamb-merkin takit (ks. kuva yllä).  Nämä tuotteet on tehty luomupuuvillasta ja hampusta, ja vuorissa käytetty karva on Hoodlambin uniikki tekokarva, jossa on osittain materiaalina hamppu.

VIHREÄT VAATTEET ON TURKITON

Meidän Vihreät Vaatteet -verkkokauppa on mukana Fur Free Retailer -merkintäjärjestelmässä, mikä tarkoittaa, että emme pidä verkkokauppamme valikoimmissa aitoja turkiksia tai turkissomisteisia tuotteita.  Suomessa Turkisvapaa-merkintää edistää Eläinsuojeluliitto Animalia. Lisää tietoa merkistä ja kaikki turkittomat liikkeet löydät osoitteesta www.turkittomatliikkeet.fi.

10. October 2009 by Anniina
Categories: Eettinen vaate, Materiaalit | 2 comments

Comments (2)

  1. Artkkelin “Turkis vai tekoturkis?” alussa sanotaan: ”

    Tämän syksyn muotikuvissa on näkynyt paljon turkistuotteita – sekä aitoja että tekoturkiksia. Kuvassa alla Mangon, H&M:n ja Vilan turkiksia, jotka ovat varmasti tekoturkista niiden alhaisen hinnan takia.” Halpa hinta ei ymmärtääkseni vielä takaa sitä, että turkis on keinoturkista. Väitettä vastaan puhuu jo sekin, että myöhemmin artikkelissa kerrotaan tekoturkistuotannon valmistuksesta seuraavaa: “Tekoturkis valmistetaan öljystä, joka on uusiutumaton luonnonvara. Öljynjalostaminen vie paljon energiaa ja saastuttaa ympäristöä. Suurin osa tekoturkiksista tehdään maissa, joissa ympäristöasiat eivät ole hyvällä mallilla.” Kiinassa käytetään turkkien valmistamiseen kissojen ja koirien turkkeja, koska se on halpaa. Mistä siis voi olla varma, että esimerkiksi H&M:n turkit, joissa lukee “Made in China”, ovat tekoturkiksia, eivätkä kissan tai koiran turkkeja?

  2. Moi Helena, ihan totta, ettei hinta yksinomaan kerro siitä, onko kyseessä tekoturkis vai aito. Näin ollen kuvasta ei välttämättä sitä eroa huomaa, mutta viimeistään kaupassa lähemmässä tarkastelussa voi nähdä, onko turkis aito vai ei.

Leave a Reply

Required fields are marked *