Kiitos kommentista!

Vaatteiden ekologisuus on tosi monipiippuinen juttu: sekä “metsävihreillä” että “asfalttivihreillä” on varmasti paikkaansa pitäviä perusteluita oman vihreytensä puolesta.

Villalla on toki hyviä puolia ekologisuuden kannalta, mutta myös huonoja:

Lampaat ovat alttiita loistaudeille, minkä vuoksi niihin käytetään hyönteismyrkkyjä. Nämä hyönteismyrkyt voivat saastuttaa vesistöjä ja aiheuttaa vahinkoa ihmisille.

Kehrätty raakavilla ei kelpaa jatkotyöstettäväksi sellaisenaan, sillä se sisältää paljon epäpuhtauksia ja rasvaa. Villa pitää pestä, jotta lika ja rasva lähtevät pois. Usein pesuvesiä ei puhdisteta kunnolla, jolloin lika ja hyönteismyrkyt pääsevät saastuttamaan vesistöjä ja ympäristöä.

Suurten lammaslaumojen laiduntaminen voi aiheuttaa eroosiota ja muuttaa ympäristön ekosysteemiä. Näin ollen lampaiden laiduntamiseen liittyy aivan samoja ongelmia kuin tehoviljelyyn ylipäätään.

Myös lampaiden laiduntaminen ja villan työstäminen voidaan tehdä ekologisella tavalla: laumat ovat riittävät pieniä laitumien kokoon nähdän, haitallisia hyönteismyrkkyjä ei käytetä ja likavedet puhdistetaan kunnolla.

-Anniina

P.S. Olen itsekin pohtinut paljon tuota nahan ekologisuutta. Postaan pian lisää aiheesta!

Mukava että vihreitten tuotteitten idea leviää myös Suomessa, mutta yhtä asiaa ihmettelen. Miksi villa ei näytä kelpaavan vihreitten materiaalien joukkoon? Lampaita kasvatetaan enimmäkseen aroilla ja vuoristoissa ja muilla karuilla alueilla, joten villan tuotantoon käytetyt alueet eivät ole muusta käytöstä pois. Lisäksi lampaita käytetään kulttuurimaiseman ylläpitoon ja laidunnusta vaativan kasvillisuuden (esim. Öölannin alvarit) suojeluun. Kun lisäksi kuitu saadaan irti helposti ilman saastuttavia prosesseja, en käsitä miksi villatuotteet eivät ole vihreitten vaatteitten joukossa.

Kysymys tuli ajankohtaiseksi kun olin ekologian proffana Uumajassa. Vihreys on nimittäin kovassa kurssissa sekä Uumajassa että sen ympäristössä ja tietysti myös UmU:n ekologian opiskelijoiden joukossa. Sen sijaan käytännön ratkaisuista ollaan erittäin jyrkästi eri mieltä. Uumajan keskustassa vallitsee urbaani ”asfalttivihreys” jossa veganismia pidetään vihreyden ytimenä. Ympäristön ”metsävihreät” taas mieltävät metsästyksen, kalastuksen ja kotieläinhoidon vihreyden keskeisiksi osiksi ja vierovat vähänkään kauempaa tuotua ravintoa ja vaatekuitua. Ristiriita kärjistyi paikallisessa Steiner-koulussa (Waldorfskolan i Umeå) jonne yksi vihreä tyttö meni bambukuiduista tehdyissä vaatteissa, toinen tytär taas ensimmäisen itse ammutun hirven vuodasta omin käsin parkituissa, leikatuissa ja suonilangalla ommelluissa kamppeissa. Voitte arvata että tyttärillä oli pieniä vaikeuksia mieltää toisiaan samaan vihreään liikkeeseen kuuluviksi. Sama ongelma oli myös Ruotsin EU-komissaarilla Margot Wallströmillä joka Länsipohjan tyttönä marssi Brysseliin kipparikärkipieksut jalassa ja muutenkin kiireestä kantapäähän nahkakamppeissa aloittaessaan hommansa EU:n ympäristökomissaarina

Kun oma tyttäreni yritti löytää oman linjansa, jouduin yrittämään laskea, mitä mikäkin henkilökohtainen ratkaisu todella merkitsee ympäristön kannalta. Oli helppo nähdä että vaikka liha, turkikset ja nahka voivat osin olla vaikka kuinka vihreitä, pitää niitten nykyistä kulutusta vähentää ainakin 99%:lla ennenkuin vihreä tuotanto vastaa kulutusta. Oli myös helppo laskea ettei ”metsävihreitten” vieroksunnalla kaukaa tuotuja tuotteita kohtaan ollut ekologista perustaa. Isolla laivalla tavara kulkee todella vähällä energialla per kuljetettu yksikkö eikä edes tuotteen pitäminen pakasteena kuluta paljoa energia isossa ruumassa. Ekologisesti katsoen mikään ei tietenkään kepitä omasta metsästä ammuttua hirveä, mutta jo nykyisten proteiinipitoista väkirehua kuluttavien nautojen liha on kaikkea muuta kuin vihreää, vaikka naudat laiduntaisivatkin kesän omilla niityillä.

Toisaalta oli yhtä helppo näyttää, ettei ”asfalttivihreitten” veganismi ja kasvikuituihin pitäytyminen edustanut ekologisesti kestävää elämäntapaa. Vegaanit olivat nimittäin unohtaneet vanhan sananparren jonka mukaan niitty on pellon äiti. Ennen väkilannoteitten laajamittaista käyttöä laskettiin (ihan oikein), että hehtaari peltoa tarvitsee pohjoismaisissa oloissa 10-20 ha niittyä – osin kesantoa mutta ennen kaikkea laidunta. Pääasiallinen syy siihen että karja vietiin yöksi suojiin myös kesällä oli nimittäin se, että näin saatiin suuri osa karjan tuottamasta lannasta talteen pelloille levittäväksi. Laitumet typpeä sitovine apiloineen siis tuottivat ravinteita, joita ilman peltoviljelyä ei olisi voinut harjoittaa. Samaa periaatetta noudatetaan myös nykyisessä biodynaamisessa viljelyssä. Jos niityiltä tuotu karjan lanta korvataan väkilannoitteilla, ollaan todella kaukana vihreydestä. Typen sitominen ilmasta vaatii nimittäin niin valtavasti energiaa, että väkilannoitteitten varassa tapahtuvaa kasvikuitujen ja proteiinien tuotanto ei todellakaan ole ekologisesti perusteltavissa. Kun kotieläimiä joka tapauksessa tarvitaan, on käsittääkseni järjetöntä jättää niitten tuotteet (maito, villa, vuodat, lihat) käyttämättä.

Ymmärrän että vihreitten vaatteitten valmistukseen erikoistunut yritys joutuu ottamaan myös sosiaaliset tekijät huomioon – vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä vihreyden kanssa. Ne vihreät, joille nahkatuotteet kelpaavat, löytävät omansa esim. Pajalassa toimivan Kero AB:n luetteloista (todella laadukasta tavaraa – Keron hirvennahkapieksuilla olen tarponut monta päivää märkää jänkää eivätkä sukat ole vähääkään kostuneet). Sen sijaan villatuotteitten täysboikottia en ymmärrä lainkaan. Sen vihreämpää kuitua ei ole olemassakaan, ja se sopii myös pohjoisen oloihin, koska ontot villakuidut eivät ime vettä vaan säilyttävät lämpöarvonsa sateessakin, varsinkin jos villaa ei ole pesty. Islantilainenhan kalastaa kuoppaisella merellään ja ratsastaa sateisilla laitumillaan pesemättömästä villasta valmistetuissa kamppeissa, koska nämä hengittävät ja ovat lämpimiä märkinäkin. Siinä jää GoreTex ja muutama muukin keinokuitu toiseksi,

terveisin,
Lauri Oksanen
kasviekologian proffa Turun yliopistossa

(meili: lauoks@utu.fi)

P.S. Saimme juuri lisää tuotteita kauppaan: nyt myynnissä myös Pants to Povertyn hienoja alkkareita!